Sylvian joululaulu

Sylvian joululaulu itkettää vuodesta toiseen erityisesti meitä ulkosuomalaisia. Itsekin kävin jälleen kerran joulun alla nyyhkimässä "kauneimmat joululaulut-tapahtumassa" jonka paikallinen Suomi-seura järjesti.  Sylvian joululaulun sanat sopivat tänä vuonna erityisen hyvin tunnelmaan - sää on kuin toukokuussa ja vaikkei Etnaa näykään, niin Alpit siintävät kaukana etelässä ja sypressit kukkisivat jos niitä olisi näköpiirissä. 

Vietimme ensimmäistä kertaa jouluaaton ihan keskenämme ilman kummankaan vanhempia. Onneksi äitini oli kuitenkin varustanut meidät porkkana ja lanttulaatikolla sekä itse tehdyllä sinapilla. Lahjoista oli huolehtinut anoppini. Ihan oikeita itsenäisiä aikuisia emme siis vieläkään ole. Onneksi lapsemme eivät tätä vielä ole tajunneet, vaan näyttävät luottavan meihin kaikesta huolimatta. Aattopäivä kului siinä mielessä jännittävissä tunnelmissa, että tiesin rakkaan ystäväni olevan synnyttämässä esikoistaan. Illalla sain kuvan kaukana pohjoisessa syntyneestä suloisesta pienestä tonttulapsesta. 

Joulupäivänä pakkasimme asuntoautoomme isäni tekemää kylmäsavustettua lohta, ruisleipää, luumukiisselin jämät ja joulumusiikkia ja ajoimme läheiselle järvelle viettämään ensimmäisen yön ikiomassa asuntoautossamme. Neitsytyö meni hyvin ja odotamme jo innolla tulevia seikkailuitamme matkailuautomme "Bobin" kanssa...

Kenelle kirjoitan?

Kirjoittaminen ei ole helpottunut vaikka ensimmäinen teksti onkin jo julkaistu. Puhuin ongelmasta Super Marion kanssa ja hän ehdotti suuressa viisaudessaan, että kirjoittaisin ikäänkuin pojilleni. Olin valitellut, että vaikka kirjoittaminen itsessään tuntuu hyvältä idealta, en ymmärrä ketä minun elämäni saattaisi kiinnostaa. Toisaalta en ole mikään päiväkirjatyyppikään. Teen oikeastaan asioita vain porukassa. Kaikelle tekemiselleni pitää olla joku todistaja ja "taputtaja".  Jos siis kirjoitelmani kiinnostaa muutamaa muutakin ihmistä tulen olemaan positiivisesti yllättynyt. Huomaan myös unohtaneeni täysin mm. pilkkusäännöt ja yhdyssanat. Sitä se monikielisyys teettää. Ehkäpä lukaisen jonkin kielioppia for dummies tiivistelmän jostain, ehkäpä en...

Siispä, rakkaat poikani. Olette nyt (tai siis jossain aikuisuuden kynnyksellä) lukijoitani. Kerron teille vähän elämästämme ajalta jota ette myöhemmin tule muistamaan. Printtaan vaikka nämä kirjoitelmat aikanaan paperille ja ojennan teille lakkiaispäivänänne syntymäpäivänne Helsingin Sanomien kanssa. Jos ne Helsingin Sanomat siis selviävät niinkin pitkän ajan kaapissamme. Pariin otteeseen ovat jo melkein siivoutuneet pois kun Super Mario on tehokkuuspuuskassaan tyhjentänyt kaappejamme. Tämä siis edellyttää sitä, että te todellakin opitte myös suomenkielen. Hirveän usein maailmalta Suomeen lentäessäni näen lapsia kaksikielisistä perheistä, jotka näyttävät vastaavan vanhemmilleen vaikka nyt sitten saksaksi, vaikka äiti puhuisi heille Suomea. Toisaalta olen huomannut, että vaatimukseni hyvälle kakkosäidinkielentasolle on laskenut. En voi odottaa, etteikö lapsillani olisi ainakin pieni aksentti suomenkielessään. Uskon myös, etteivät he tule itse juurikaan kirjoittamaan suomea. Tonton puhuu nyt mielestäni vähintäänkin yhtä hyvää suomenkieltä kuin kaksivuotiaat yksikielisten perheiden lapset puhuvat. Ellopellolla tilanne tulee luultavasti olemaan toinen riippuen siitä, minkä kielen lapset keskinäiseen kommunikaatioonsa valitsevat. Olisin yllättynyt jos se olisi suomi.

Lisäsin tähän loppuun vielä kuvan Ellopellosta lentämässä kukkaniitun yllä. Kun isoveli nukkuu on pikkuveljellä tilaisuus vähän seikkailla.

Elämäni ABC

Olen suunnitellut blogin kirjoittamista jo pidemmän aikaa. Jostain syystä varsinainen aloitus on hirvittävän hankalaa. Kyseessä on perinteinen tyhjän paperin ongelma; en tiedä mistä kirjoittaisin ensimmäiseksi. En varsinaisesti lue muiden blogeja, eli minulla ei oikein ole vertailupohjaa hyvistä aloituksista. Erästä naistenlehteä lukiessani mieleeni juolahti, että voisin aloittaa perinteisella A-Ö pikahaastattelulla itsestäni. Tätä kautta blogini lukijani saavat jonkinlaisen käsityksen minusta ihmisenä ja voin jatkossa vain kertoa kokemuksistani ja ajatuksistani. Olkoon tämä siis eräänlainen kirjallinen "selfie“.

A = Asuntoauto. Mieheni ottaa vanhempainvapaata maaliskuusta elokuulle ja perheemme on tarkoitus lähteä asuntoautoilemaan ympäri Eurooppaa siksi ajaksi. Koska maaliskuussa on Keski-Euroopassa vielä suhteellisen kylmää, suuntaamme matkamme ensin kohti Espanjaa ja sieltä sitten muuttolintuja seuraten ajamme keväällä kohti pohjoista ja lopulta Suomeen.

B = Brittihuumori. Asuin Oxfordissa nelisen vuotta ja kaipaan entisestä asuinmaastani ihmisten välistä jatkuvaa herjan heittoa ja kykyä itseironiaan. Stereotyyppi saksalaisista huumorintajuttomana kansana pitää mielestäni valitettavasti paikkansa. Esimerkiksi paikallinen stand up komiikka on pelottavan huonoa. Saksalaiset eivät yleensä osaa nauraa itselleen.

C = Cooking. Minusta on erikoista kun nykyään monet sanovat etteivät "harrasta“ ruuanlaittoa. Minusta ruuanlaitto on välttämätön ja luonnollinen osa elämää. Minulle on myös tärkeää kasvattaa lapseni arvostamaan hyvää ruokaa ja syömään monipuolisesti erilaisia makuja. En kuitenkaan ole mikään ruokahifistelijä. Sellaiseen olen liian laiska ja nuuka.

D = Deutschland. Olen naimisissa saksalaisen miehen kanssa ja olen asunut Saksassa nyt yhteensä vajaan viisi vuotta. Kotikielenä perheellämme on saksa. Puhun kuitenkin suomea lapsilleni ja yritän ylläpitää suomenkielentaitoani tämän blogin avulla.

E = Ellopello. Ellopello on nuorempi poikani joka syntyi syksyllä 2013. Luonteeltaan hän näyttäisi olevan aurinkoinen ja leppoisa, voisin myös sanoa "perustyytyväinen“.

F = Fazer. No Suomalaisenhan kuuluu kaivata ulkomailla ollessaan Fazerin sinistä, mutta minusta saksalainen suklaa on vähintään yhtä hyvää. Englannissa asuessani kaipasin kyllä kunnollista suklaata.

G = Globalisaatio. Lapsemme ovat globalisaation tuotteita. Eipä olisi monikaan veikannut entisessä DDR:ssä syntyneelle miehelleni vaimoa Suomesta hänen ollessaan pieni pioneeri. Tapasimme toisemme mieheni ollessa Erasmus-vaihdossa suomalaisessa yliopistossani.

H = Hippi. Jos minut pitäisi jotenkin kategorisoida niin olisin varmaan jupista, hipistä ja punkkarista eniten se hippi ainakin nyt noin vaate ja musiikkimaun suhteen. Näin kolmenkympin paremmalla puolella olen alkanut kuitenkin hillitsemään pukeutumistani ja pyrin myös ajoittain kuuntelemaan musiikkia jota on ilmestynyt tällä vuosituhannella.

I = Insomnia. Olen kärsinyt kroonisesta unettomuudesta teinivuosista alkaen. En usko voivani varsinaisesti parantua tästä vaivasta koskaan, mutta koetan oppia hyväksymään ongelmani ja elämään sen kanssa sopuisammin.

J = Jalkapallo. Pelasin nuorena jalkapalloa ja pelaisin sitä mielelläni edelleen, jos olisi olemassa joku naisporukka jossa palloa potkittaisiin ihan vain huvin vuoksi leikkimielellä ilman varsinaisia pelejä - niin että kaikilla olisi hauskaa. Omista harrastusvuosistani jäi jotenkin ikävänä mieleen positiivisen joukkuehengen puuttuminen.

K = Kotimaa. Olen asunut ulkomailla yhteensä noin kymmenen vuotta säännöllisesti maata ja valuuttaa vaihtaen. Jokainen maa jossa olen pidemmän ajan viettänyt on muodostunut minulle jonkinlaiseksi kotimaaksi. Toisaalta en voisi kuvitella vaihtavani kansalaisuuttani suomalaisesta miksikään muuksi.

L = Liikunta. Pidän pallolajeista joita en kuitenkaan tällä hetkellä kuitenkaan missään muodossa harrasta. Olen teoriassa liikunnallinen, mutta käytännössä patalaiska sohvaperuna. Ulkoilen ja hikoilen kuitenkin lasteni kanssa niin paljon, että uskottelen itselleni kuntoni olevan kohtalainen.

M = München. Nykyinen kotikaupunkini jossa olen asunut kesästä 2011 alkaen. Münchenillä on loistava sijainti ja kaupunki on mielenkiintoinen sekoitus vahvaa paikallista kulttuuria ja kansainvälistä henkeä. Olen ollut ihmeissäni kuinka hyvin täällä viihdyn. Yleensä minulla on ainakin henkisesti matkalaukku pakattuna ja olen valmis muuttamaan seuraavaan maahan ja kaupunkiin. Nyt en raaskisi lähteä minnekään.

N = Nauru. Vaikka kuvittelenkin olevani huumorintajuinen nauran ääneen äärimmäisen harvoin. Jostain kumman syystä minuun uppoavat „hauskat kotivideot“ joissa ihmiset säikähtävät, kaatuilevat ja mokaavat.

O = Oxford. Oxfordissa vietimme nuoren lapsettoman parin vilkasta seuraelämää johon kuului pubeissa istuminen ja ystävien kanssa tapaaminen illallisten merkeissä. Oxford oli ihanan kansainvälinen ja tunnelmallinen paikka asua ja työskennellä.

P = Perhe. Olen huomannut olevani todella perhekeskeinen ihminen. Jos vaihtoehtoparina on ura tai perhe valitsen ehdottomasti perheen. En kuitenkaan ymmärrä miksi ketään kiinnostaa muiden elämänvalintojen arvosteleminen. Naisen paikka on siellä missä nainen kulloinkin haluaa olla.

Q = Quality. Suomessa ja Saksassa on totuttu ajattelemaan omaa maata huippulaadun tuottajana. Joskus on pakko hymyillä tälle "oma maa mansikka muu maa jotain sekundaa“ ajattelutavalle. Tämä pätee siis niin tavaran, kulttuurin kuin ajattelunkin paremmuuteen.

R = Rakkaus. Uskon löytäneeni vierelleni minulle parhaan mahdollisen ihmisen. Hieno lainaus rakkaudesta on mielestäni Jack Nicholsonin roolihahmon kommentti Helen Huntille elokuvassa As Good As it Gets. "You make me want to be a better man“.

S = Super Mario. Rakas mieheni jonka tapasin yliopistoni pikkujouluissa vuonna 2001. Super Mario on elämäni rakkaus. Kutsun miestäni Super Marioksi koska hän on sympaattinen supersankari joka osaa melkeinpä mitä vaan.

T = Tonton. Vanhin poikani Tonton syntyi syksyllä 2011 ja on luonteetaan äärettömän sosiaalinen ja voimakastahtoinen. Pojallani on meneillään hurjaakin hurjempi uhmaikä.

U = Unkari. Yliopistosta valmistuttuani sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani Budapestistä. Budapestissa toiseksi olohuoneekseni muodostui baari nimeltä "Klub Vittula".

V = Vanhemmat. Vanhempani ovat minulle tärkeät ja läheiset ja toivon pystyväni luomaan ja säilyttämään samankaltaisen suhteen omien lasteni kanssa.

W = World. "Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan.."

X = Xylitol. Olen hirveän "ylpeä“ monista suomalaisista keksinnöistä ja ikävystytän miestäni osoittelemalla maailmalla kulkiessani sormellani jokaikistä suomalaista tuotemerkkiä tai henkilöä.

Y = Ystävät. Tähän ikään mennessä elämääni on siunaantunut useita hyviä ystäviä, jotka valitettavasti asuvat enimmäkseen kaukana minusta. Olen avoin tutustumaan uusiin ihmisiin ja löydän itselleni aina uudella paikkakunnalla nopeasti uuden kaveripiirin.

Z = Zero. Lastemme nollahetket eli syntymät ovat olleet elämäni tunnerikkaimmat tapahtumat. On uskomatonta kun oman sietorajan ylittävän kivun jälkeen saa lapsensa rinnalleen. Olen molemmilla kerroilla itkenyt vuolaasti vaikka muuten elämässäni olen suhteellisen hillitty tunteiden näyttäjä.

Å= Pakkoruotsi. Olen intohimoinen pakkoruotsin vastustaja. En ole vielä kuullut yhtäkään järjellistä perustelua miksi jokaisen suomalaisen lapsen on opiskeltava ruotsia asuinpaikasta, lahjakkuudesta, motivaatiosta ja urahaaveista riippumatta. Vapaaehtoinen ruotsinopiskelu on rikkaus - pakollinen sen sijaan pelkkä taakka. 

Ä = Äiti. Usein mietin millainen äiti oikein olen. Joissain asioissa varmasti turhankin rento ja huomaan olevani jatkuvasti ulalla esimerkiksi siitä mitä lasteni tulisi missäkin iässä osata. Toisaalta taas olen esimerkiksi ruuan suhteen spartalaisempi kuin useimmat saksalaisäidit ja mielestäni kaksivuotias pärjää hyvin puistoreissun ajan ilman keksejä tai edes juomapulloa.

Ö = Öinen tuskailu. Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö, niin Nukku Matti silloin… ei todellakaan ovelleni hiljaa lyö, vaan hiipii ohi seuraavan nukutettavan luokse. Matti ja minä emme siis ole väleissä.