Vessaharja

Vessaharja - jotain maagista siinä on. Ellopello rakastaa vessaharjoja. Hän löytää sellaisen jokaisesta kyläpaikasta ja nykyään myös täältä meiltä kotoa. Voisi tietenkin ehdottaa, että laita se vessan ovi kiinni. Fiksu idea, mutta vessassakäynti ei pikkulapsiperheissä ole mikään yksityisasia. En voi koskaan relata ja kökkiä rauhassa pöntöllä. Käyn loppumatonta taistelua Ellopelloa vastaan. Iso polvi vastaan pieni pää, iso käsi vastaan pieni maha. Jostain se kolo on löydettävä. Vessaharjan luo on päästävä ja päästään, Ellopello on väsymätön ja nopea liikkeissään. Tämä mainittakoon miinuksena asuntoautoon verrattuna. Siellä ei kyseistä esinettä nimittäin ollut.

Bobista kaipaan vessaharjattomuuden lisäksi myös Super Marion seuraa. Nyt hän on palannut töihin ja me olemme lasten kanssa päivisin taas kolmenkoplana. Leikkipuistossa olemme tavanneet lähes kaikki entiset leikkikaverit ja myös monia uusia lapsia äiteineen. Molemmat poikasemme ovat viettäneet syntymäpäivänsä erittäin simppelisti muuttolaatikoiden keskellä. Kakkuna toimivat viinerit joiden päälle oli tökätty ykkösen ja kolmosen muotoiset kynttilät. Syytettäköön juhlien karuudesta tätä muuttoa, vaikka meidät paremmin tunteva tietää, että karuja juhlia on perheessämme ollut muitakin (häät!).

Ellopello kävelee aina vaan pidempiä matkoja eikä enää pelkästään show-mielessä. Kun hän todella haluaa tehdä vaikutuksen yleisöönsä hän yrittää kävellä metallista liukumäkeä ylöspäin. "Perse edellä puuhun" tyyppinen kaveri siis. Tonton on usein kauhuissaan veljensä sirkustemppuja seuratessaan. Tonton itse on parantanut käytöstään (ainakin väliaikaisesti) ja riehaantuu leikkipuistossa vain provosoitaessa *koputtaa puuta*. Olen saanut kehua pientä kolmivuotiastani monena iltana. Hän kokee itse kypsyneensä niinkin paljon että on päättänyt lähteä isänsä mukaan töihin. Kotona taitaa olla aika tylsää Bobiin verrattuna...