Kaksi koneellista pyykkiä pyörii
juuri Aix en Provincelaisessa itsepalvelupesulassa. Tämä on
ensimmäinen pesukertamme. Olemme siis käyttäneet vanhoja rytkyjä
kerran ja heittäneet ne menemään, kulkeneet suhteellisen
likaisissa tamineissa ja muuten vaan pyrkineet sotkemaan vaatteitamme
mahdollisimman vähän. Toulouselainen ystävämme tarjosi kyllä
meille pesukonettaan ja aiomme varmasti sielläkin pestä ainakin
koneellisen, muttemme kuitenkaan kehtaa saapua hänen luokseen Mont
Blancin kokoisen pyykkivuoren kanssa. Toulouseen pääsemme varmaan
lähipäivinä. Luultavasti saan tämän bloginkin päivitettyä
nettiin asti vasta hänen luonaan.
Meillä oli viikon verran käytössämme
Gapista ostettu ranskalainen sim-kortti iPadiin ja saimme siis
internet yhteyden käyttöömme sitä kautta. Nyt tuo linkki
maailmaan on ohi ja palaamme ainakin hetkeksi muinaiselämään ennen
www-aikakautta. Silloin tällöin pääsemme myös nettiin
esimerkiksi McDonaldseissa usein löytyvän ilmaisen WiFin kautta.
Olemme pystyneet välttämään
varsinaisia leirintäalueita hyvin tänne asti. Kun vähän oppii
etsimään sopivia kulmia kaupungeista voi Cannesinkin kaltaisessa
paikassa yöpyä lähestulkoon ydinkeskustassa omassa pienessa
asuntoautopesässä kenenkään siitä häiriintymättä. Tuntuuhan
se joskus kieltämättä vähän hassulta käydä suihkussa jonkin
pramean huvilan edustalla kun kuulee ohikulkevien ihmisten
keskustelut. Tarkoituksemme on kuitenkin tulevaisuudessa viettää
enemmän aikaa leirintäalueella jossakin Välimeren rannalla. Ehkä
siten voimme myös tutustua uusiin ihmisiin paremmin. Näin
"alkumatkasta" emme ole kuitenkaan yöpyneet missään yhtä
yötä kauempaa ja meistä on ollut yksinkertaisesti mukavampi
majailla "omillamme".
Erityisen vaikeaa on ollut löytää
sopivia hetkiä päivittää blogiani. Nytkin minun pitäisi olla
kokkaamassa, mutta päätin varastaa itselleni hetkisen omaa aikaa
Ellopellon nukkuessa. Meille on muodostunut päivärytmi jonka mukaan
vietämme aamupäivät kulloisessakin oleskelukaupungissa joko
leikkipuistoja tai nähtävyyksiä kiertäen. Tontonin päiväunien
aikaan ajamme seuraavaan kohteeseemme ja käymme siellä sitten usein
iltakävelyllä, kokkaamme tai hoidamme "tärkeitä asioita"
kuten lataamme kamerasta kuvat koneellemme. Haasteellista on koettaa
ajoittaa kummankin pojan päiväunet samaan aikaan. Ellopello
tarvitsee tietenkin useammat unet päivittäin, mutta nukkuu
toisaalta lyhemmän ajan kerrallaan. Kumpikaan pojista ei ole
erityisen hyvä automatkustaja, emmekä halua huudattaa lapsiamme
liikaa, jottei matkustus muodostuisi liian rasittavaksi lapsillemme
ja sitämukaa tietenkin myös meille. Niinpä varsinaista ajoaikaa on
käytössämme maksimissaan kaksi tuntia päivässä.
Mietinkin välillä miten tälläinen
puolenvuoden mittainen reissaaminen vaikuttaa lapsiimme. Tuleeko
heistä tällä menolla varsinaisia globetrottereita ja vagabondeja?
Toivottasti asuntoautomme tarjoaa heille riittävän kiinnekohdan
muun ympäristön muuttuessa, jotteivat he tuntisi oloaan
turvattomaksi. Ainakin he saavat nyt kumpikin enemmän molempien
vanhempiensa huomiota kuin kotioloissa.
Olemme muuten olleet yllättyineitä
kuinka vähän medioita olemme käyttäneet tai edes kaivanneet.
Iltaisin olemme katsoneet koko aikana yhteensä ehkä kolme
lastenohjelmaa ja puolikkaan "aikuisten elokuvan". No siis
kyseessä ei ole varsinainen "aikuistenleffa" vaan 80-luvun
nuorisohitti The Breakfast Club. Netissä joku tuntematon oli
suositellut sitä hyvänmielen elokuvana. Toivotaan että leffalla on
tosiaankin onnellinen loppu. Minähän en nykyään oikeastaan katso
minkään muunlaisia elokuvia kuin sellaisia, joiden jälkeen oloni
ei ole ainakaan huonompi kuin ennen katseluelämystä. Teininä
kesälomilla vuokrasimme ystäväni kanssa kauhuleffoja ja katselimme
niitä useamman putkeen. Nyt en käsitä miksi kukaan haluaisi katsoa
mitään pelottavaa kun ihan peruselämä ilmastonlämpenemisineen ja
sikainfluenssoineen tuntuu turhan jännittävältä.
(En päässyt lataamaan tekstiäni
nettiin Toulousessakaan, lataan nyt tekstiä nettiin Pamplonassa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti