No-spoon-food

Kaunis aamu. Ikkunasta näkyy peilityyni pieni ruotsalaisjärvi. Se sama jolla pysähdyimme matkalla kohti Suomea ja jossa grillasimme ja näimme paljon paikallisia kalastusseuran jäseniä. Tällä kertaa saimme pitää järven täysin itsellämme. Parkkipaikalla ei näy yhtään farmarimallista Volvoa. Eilen illalla satoi. Onneksi grilliä varten on rakennettu pieni laavu joten makkaramme ja nenämme pysyivät kuivina. Tonton testasi Suomesta ostettuja uusia keltaisia kurahousujaan ja vihreitä kumisaappaitaan hyppien lätäköstä toiseen. Toimivat. Varpaarkaan eivät kastuneet. Ellopello olisi halunnut testata kurahousujaan nuotiossa, mutta en uskaltanut antaa hänen toteuttaa suunnitelmaansa. Riitelin myös kaikesta syömiseen liittyvästä hänen kanssaan. Poikani on edelleen erittäin itsenäinen ruokailija ja suostuu laittamaan suuhunsa vain maasta itse löytämänsä saaliin, ei mitään mikä tarjoillaan lusikalla. Onkohan kyseiselle dieetille joku nimi? "No-spoon-food"?

Kerrottakoon tähän vielä pieni tarina Suomen Turusta (onko niitä muuallakin?). Vietimme iltapäivää Turun linnan edustalla olevalla nurmikolla ja linnalle ilmestyi bussilasteittan aasialaisia turisteja ottamaan selfie-kuvia linnasta ja itsestään. Tai niin oli ilmeisesti matkanjärjestäjien idea. Tällä kertaa näiden kiinalaisten matkalaisten kameroiden muistikortit täyttyivätkin kuvista kahdesta vaaleakirharaisesta apinasta jotka spontaanisti päättivät ruveta esiintymään turistilaumoille. Isompi poika ajeli vihreällä pyörällään edestakaisin, teki akrobaattisia temppuja (silta maha alaspäin), irvisteli ja puhui englantia (helöy, äim Töntön). Pienempi luotti enemmän luontaiseen charmiinsa ja konttasi yksinkertaisesti turistilauman keskelle ja kiersi seurueen sylistä syliin. Salamat välkkyivät ja pojat loistivat innoisaan saamastaan huomiosta. Bussikuskilta oli mennä hermot kun hänen moottorin päristyksensä, merkkihuutonsa ja vihaiset ilmeensä eivät saaneet porukkaa siirtymään takaisin autoon. Tämä sama näytelmä toistui kahden eri seurueen kohdalla.