Näkemiin Suomi!

Ei nettiä, ei puheaikaa kännykässä, ei kavereita eikä valmiiksi katettuja pöytiä. Vain Bob, lapset, Super Mario ja minä. Back to the basics. Eilen olimme jopa niin alkukantaisia, että samoilimme metsässä keräten mustikoita ja polttopuita. Mustikat menivät suoraan suuhun ja polttopuut Aldin kestomuovikassiin. Tarkoitus oli tehdä nuotio ja paistaa lohta (ei sentään itse pyydettyä), mutta alkoikin sataa ja jouduimme pelastautumaan pyörien päällä lepäävään pesäkoloomme. Nyt polttopuut odottavat uutta mahdollisuutta leimahtaa liekkeihin jollain muulla taukopaikalla. Lohet on syöty. Mustikat olivat niin suuri hittituote, että niitä on löydettävä uudestaan. Ellopello, joka järestään sylkee ulos lähes kaiken mitä hänelle yritän syöttää, tuntui rakastavan mustikoita ja protestoi heti jos muutamat keräämani marjat eivät päätyneetkään hänen pieneen ammottavaan kitaansa.

Tänään emme menekään metsään vaan laaksoon - Muumilaaksoon. Olemme nimittäin Naantalissa. Tonton kuuntelee jatkuvasti pikkuserkuiltaan saamaansa muumi-CD:tä (kylläkin vain ensimmäistä biisiä). Toinen Bobissa usein raikuva CD on lapsuudenystävältäni saatu Rölli-kuunnelma. Niin kauan kun minulla vielä on vaikutusvaltaa, koetan ystävystyttää lapseni näiden omien suosikkisatujeni kanssa. En jotenkin lämpene noille Cars hahmoille tai Puuhapetelle. Voi kyllä olla, että nykylasten kuuluisi fanittaa jo jotakin aivan muuta ja Cars on jo aivan eilistä. Vaikutusvaltani aiheesen heikkenee tai katoaa kenties täysin Tontonin aloittaessa päiväkodin. Nyt kun vielä voin päättää, meillä katsellaan Nalle Luppakorvaa ja Muumeja.

Suomea on siis jäljelä enää muutama päivä. Pian on viimeinen tilaisuus ostaa karjalanpiirakoita ja muita Suomi-tuotteita. Ruotsista onneksi saa vielä mustikkasoppaa ja useimpia muita suomalaiseksi miellettyjä juttuja. Ja pian olemmekin jo Saksassa. Siellä kierrämme sitten Super Marion sukulaisissa ja istumme valmiiksi katettuihin saksalaispöytiin. Nyt on kuitenkin ihanaa elellä erokkoperheenä sinne asti.

Muumimaan jälkeinen päivä:

En ole päässyt laukaisemaan kirjoituksiani koneelta nettiavaruuteen niinpä jatkan tähän perään kuulumisilla Muumimaasta. Tonton oli haltioissaan. Hän hihkui ja hehkui. Kiersimme ihastelemassa muumilaakson nähtävyyksiä ja tapasimme Pikku Myyn ja kaikki hänen muumikaverinsa. Puistossa käyskenteli myös muutama Aasiasta karannut aikuinen muumifani. Mietin vähän tuota Muumimaan konseptia ja jotenkin se ei mielestäni ole niin taidokkaasti toteutettu paikka että se aikuista erityisesti viehättäisi. En nyt tarkoita etteikö Muumimaa olisi ihana lapsille. On se sitä! Mutta yksityiskohtiin voisi mielestäni panostaa enemmän, jos halutaan saada aikuisetkin haukkomaan henkeään ihastuksesta. No pääsylipputulot ovat varmasti mukavat näinkin.

Ellopello joka ei tunnu koskaan pelkäävän ketään tai mitään löysi puistosta erään karmivan otuksen - nimittäin Muumimamman! Oli vaikea suhtautua poikani kauhuun äidillisen huolehtivaisesti. Jotenkin minua vain nauratti. Tonton sen sijaan tenttasi Mammalta mitä hänellä on käsilaukussaan. Muumimaassa muumit eivät kuitenkaan ilmeisesti saa puhua (oletan heidän kuitenkin osaavan) ja vastausta ei kymmenennenkään kysymyksen jälkeen kuulunut. Ehkä lasten illuusiota ei haluta rikkoa "väärällä" äänellä. Minusta nämä mykät muumit ovat kuitenkin vähän friikkejä. En siis tavallaan ole niin ihmeissäni Ellopellon reaktiosta. Tonton totesi jälkikäteen, ettei muumeilla ollut ollenkaan suita - hän pysyi tarkastamaan asian helposti omasta perspektiivistään.

Nyt olemme Turussa viettämässä siestaa. Kävimme aamupäivällä Iittalan Outlet myymälässä ja ostimme itsellemme muutaman Fiskars veitsen ja Kaj Frankin juomalaseja. Super Mario on Suomen matkallaan syönyt lähes kaikki ruokansa Iittala astiastoista (kymmenien eri suomalaisperheiden luona) ja ihmettelee hieman suomalaisten intoa ostaa kaikki lautasensa samalta firmalta. Ehkä entisessä sosialistivaltiossa kasvaneen on vaikea käsittää miksi kaikki (minä mukaan lukien) haluavat omistaa saman näköisiä (muka yksilöllisiä) kuppeja ja purnukoita vaikka tarjolla olisi paljon muitakin valmistajia. Eihän tämä suomalaisten merkkiuskollisuus rajoitu vain Iittalaan vaan meillä verhot ostetaan kuuliaisesti Marimekolta (tai joskus jopa Vallilalta), talvihaalarit Reimalta, pyyhkeet Finlaysonilta, lautaset Arabialta, kumisaappaat Nokialta, kotitossut Reinolta, kattilat Hackmannilta ja puukot Marttiinilta. Jokaisesta suomalaiskodista löytyy Mariskooli ja Aaltovaasi. Siis alleviivaan vielä, että meidän kotimme ei ole mikään poikkeus. Ennen unikko-kuosi oli silmääni ihanan pirteä ja hipahtava. Nykyään siitä tulee lähinnä mieleen joku pikkukaupungin kunnanvirasto. Unikot ovat kaikkialla (myös meidän makuuhuoneessamme). Kamalaa! Ostin itse punaiset unikkoverhot ensimmäiseen omaan kotiini. En oikein enää kestä katsella niitä, mutta eihän verhoissani oikeastaan mitään vikaa ole, enkä siksi henno niitä poiskaan heittää. Saksassa unikot ovat jopa "yksilölliset ja pirteän hipahtavat". Kai. Saksalaiset eivät nimittäin suosi kuviollisia verhokankaita vaan käyttävät iästään riippuen joko läpikuultavia pitsiverhoja tai jotain hillittyjä IKEAsta ostettuja "näköesteitä". Pitäisikö kuitenkin juosta äkkiä poikien vielä nukkuessa jonnekin Vallilan putiikkiin ostamaan joku "oikeasti" "yksilöllinen ja pirteän hipahtava" kaupunkikuosi jollaiset tätä nykyä näkyvät valloittavan suomalaisia koteja?

Viimeinen päivä Suomessa

Eilen pojat virittelivät nuotion ja paistoivat meille makkaraa ja muurinpohjalettuja. Se oli päivän kohokohta. Päivän syvänne oli sopivan nuotio- ja parkkipaikan etsintä. Aurinko paistoi, pojat valittivat, jokainen tie johti vielä pienemmälle yksityistielle, jotka puolestaan johtivat jonkin länsisuomalaisen loma-asunnon pihaan. Tehdään hei vielä yksi U-käännös metsässä seitsenmetrisellä pyörällisellä keittiöllä! Lomatunnelmaa parhaimmillaan. Tonton oli muutenkin koko päivän pahalla tuulella. Kun on ensin viettänyt päivän Muumilaaksossa tuntuu varmasti turhauttavalata palata arkeen. Jopa äidin tukka ärsytti. "Ota pois tuo tukka!" oli poikani kommentti kun olin kerrankin laittanut jakauksen vasemmalle puolelle ohimoani ja sliipannut harvat hapseni hurjalla määrällä lakkaa ojennukseen sillä jakaus väärällä puolella päätä ei jostain syystä onnistu luonnollisin keinoin. Kyseessä oli kieltämättä ilmiselvä "bad hair day". Yritin jotain uutta ja erilaista. Tulos oli uusi ja "turhankin erilainen". Näytin blondilta Hitleriltä.