Perjantaina meillä oli myös ohjelmassa hieman tahatonta draamaa sillä Super Mario lukitsi vahingossa Tontonin yksin makuuhuoneeseen. Tonton ei tietenkään itse osannut avata jäykkää lukkoa huoneen sisältäpäin. Siskoni poikaystävällä sattui olemaan avain juuri siihen huoneeseen ja hän oli töissä Hyvinkäällä. Siskoni oli jo soittamassa isännöitsijälle joka kuudenkymmen euron maksua vastaan olisi voinut tulla avaamaan oven yleisavaimella. Minä kuitenkin käskin odottaa vielä hetken ja huomasin toisessa kerroksessa sijaitsevan makuuhuoneen ikkunan olevan auki. Päätin siis kiivetä ylös parvekkeelle ja luikahtaa sisään ikkunasta. Lapsuusvuosinani olin jonkinsortin karvaton apina ja niitä taitoja hyväksi käyttäen onnistuin helposti tehtävässä. Poika oli pelastettu tyrmästään ja minulla on nyt tarina jolla elvistellä kiipeilytaitojani täällä blogissa.
Tänään ohjelmassa on taas hyvästien jättöä ja pyykin pesua. Hyödynnämme siskoni asunnon sähköjä läppärin ja muun elektroniikan elossapitoon ja täytämme juomapullomme hanavedellä. Huomenna olemme taas omillamme ja luulenpa, että seuraava kunnon "tankkauspiste" saattaa olla Ruotsissa tai Saksassa jollain leirintäalueella. Nettiyhteytemme on myös loppumassa, emmekä varmaan osta uutta nettikuukautta Suomeen vain ensiviikkoa varten. Olemme siis palaamassa camping tunnelmiin kunnes matkamme on edennyt Saksassa Super Marion sukulaisten luokse. Vaikka lomaa on vielä jäljellä viitisen viikkoa, tuntuu että matkamme lähenee loppuaan. Minä olen ehdottomasti nauttinut elämästäni enemmän kuin koskaan ja voisin hyvin jatkaa eloa asuntoautossa toiset puoli vuotta. Vielä ei ole koti-ikävä iskenyt.
Kerrankin kuvassa koko perhe vanhempieni talon edustalla valmiina lähtöön kohti Helsinkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti