Haloo Lappeenranta

Kävin yhden illan ajan elämässä entistä elämääni. Kaverini pyysi minua kanssaan Rakuunarokkiin Lappeenrannan linnoitukseen katsomaan Haloo Helsinkiä ja Cheekiä. En ole vuosikausiin käynyt kunnolla "ulkona". No eilenkin palasin kotiin kymmeneksi yhden oluen jälkeen, mutta hetken ajan fiilis oli kuitenkin sama kuin noin parikymppisenä. Tällä kertaa en vain millään olisi kestänyt oikeaa krapulaa. Ja hyvä olikin ettei tänään maksa toimi ylikierroksilla. Viimeyö oli nimittäin yhtä hammastenkiristelyä. Kirjaimellisesti. Ellopellon ensimmäinen ylähammas puski tiensä ikenen läpi ja sitä tehtiin tiimityönä läpi yön.

Haloo Helsinkiä katsoessa muistin vanhan toiveammattini "rokkarin". Minä olisin niin mielelläni huutanut välispiikkejä kitaran takaa punaisessa huulipunassa. Jostain syystä opo ei koskaan suositellut alaa minulle (ehkä johtuen täydellisestä epämusikaalisuudestani, jopa tahtiin taputtaminen on minulle haasteellista) ja päädyin viettämään työpäiväni hillitysti tietokoneen takana. Haloo Helsingin laulaja oli jotenkin niin ihanan rock. Yleisöllä oli hyvä ja riehakas tunnelma häntä katsoessaan. Ehdin kuitenkin myös pälyilemään ympärilleni etsien vanhoja tuttuja. Bongasin erään ala-asteen luokkakaverini ja hetken emmittyäni pujottelin hänen luoksensa kyselemään kuulumisia. Pojasta oli kasvanut mies ja miehelle oli elämän varrella syntynyt kaksi lasta. Mies kertoi tekevänsä työtä paskan kanssa. Olikohan se nyt sitten jotain jätteenkäsittelyä. Oli mukava nähdä häntä. Näin myös muutamaa muuta kummitusta edellisestä elämästäni ja myös joitain nykypäivän kavereita. Eräs jännä kohtaaminen oli kaverini kaveri joka lukee blogiani. Vähän kumma fiilis kätellä ihmistä joka tietää aika paljon minusta ja minä en mitään hänestä. Ehkä julkkiksilla on aina sellaista. Minun julkinen elämäni on tietenkin onneksi tosi rajallista ja tulee päättymään näpyteltyäni viimeisen blogitekstini joskus syksyllä.

Cheekin keikka oli illan kohokohta kaverilleni. Minä en ole suuri räpin ystävä mutta rehellisesti sanottuna tämä Jarehan vetää tosi hyvän lavashown. Mies oli energinen ja näytti nauttivan työstään ja yleisöstään. Minäkin heilutin kättäni ja hypähdin muutaman kerran käskettäessä. Sokka irti ja niin päin pois... Parasta minulle eilisessä oli viettää aikaa ystäväni kanssa. Oli hienoa oikeasti tehdä jotain, eikä vain muistella menneitä. Nyt on sitten uusia muistoja nauhoitettuna aivojeni sopukoihin. Minä, Lillan ja Cheek. Kesä, Aurinko ja Rock'n Roll.