"Schland o Schland, wir sind von
dir begeistert..." Soitin eilen yhdelle maailmanmestari
Mariolle, en sille joka potkaisi voittomaalin, vaan sille joka oli
kyseistä maalia varten matkustanut Berliiniin voidakseen katsoa sen
tärähtämistä Argentiinalaisten verkkoon Brandenburgin aukiolla.
Puhelimeen vastasi möreä-ääninen mies. Hauskaa oli ollut. Tai
siis ne ensimmäiset yli sata minuuttia ei niinkään hauskaa vaan
karmean jännittävää, mutta yksi-nolla-johdon jälkeen saksalaiset
olivat riehaantuneet täysin. Kertasimme puhelimitse pelin vaiheet ja
tunnelmamme kussakin tilanteessa. Kerroin poikien katsoneen pelin
mummolassaan. Ilta venyi siis meilläkin pitkäksi. Ellopello halusi
itsekin pelata jalkapalloa ja juoksi pienen vaaleanpunaisen
muumipallon perässä ympäri olohuonetta. No mummi hieman avusti
pientä palloilijaa pystyssä pysymisessä. Poika oli kuitenkin
täysin lumoutunut lajista. Ei ollut mummilla asiaa istua
hetkeksikään.
Olemme kasvattaneet rasvapeitteitämme
talven varalle mummin mustikkapiirakalla ja mokkapaloilla. Aina kun
mahassani ilmenee pieni vapaa kolo täytän sen välittömästi
jollain herkkupalalla. Ukki on järjestänyt meille illoiksi
rantasaunan ja olemme siis hikoilleet ja pulikoineet sydämemme
kyllyydestä. Säät ovat olleet aivan mahtavat. Minulla on
projektinani Bobin siivoaminen joka etenee verkalleen. On kuitenkin
paljon mukavampaa köllötellä sohvalla vanhempieni passattavana.
Poikien tätikin on paikalla eli lastenvahdeista ei ole pulaa. Täti
on kuitenkin ihmetellyt miten on mahdollista pärjätä kahden lapsen
kanssa yksin. Kumpikin vaatii jatkuvasti huomiota ja meteli yltyy
hirmuiseksi jos jompi kumpi pääsee tylsistymään. Kävin äitini
kanssa pyörähtämässä parissa outletissa (Lappeenrannasta löytyy
monien suomalaismerkkien outletit venäläisiä turisteja varten) ja
takaisin tullessani kuulin Tontonin heittäneen jonkinlaisen voltin
Robinin Boomkah biisiä tanssiessaan. Ellopellokin oli hytkynyt
innoissaan musiikin tahtiin. Täti oli kuitenkin helpottuneen oloinen
voidessaan palauttaa ainakin pienemmän pojista syliini. Meidän
kanssa hengailu ei taida kenellekään ainakaan vauvakuumetta
aiheuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti