Puuttuvat sentit

Olemme nyt tavanneet viiden päivän ajan kaikennäköisiä kumminkaimoja ja kaverinsiippoja sun muita tuttuja (mukavia sellaisia tietenkin). Tampereella kiidimme tapaamisesta toiseen yksi lapsistamme toisessa ja makkarapaketti tai pieni tuliainen toisessa kädessä. Kävimme kaikki Särkänniemellä huvittelemassa ja Super Mario metsässä pyöräilemässä. Ehtipä hän kaiken tämän ja jalkapallon sohvaltakäsin seuraamisen välillä pelata yhden matsin futista itsekin ja tehdä hölkkäreissun Tampereen yökerhoissa. Kiirettä on siis pitänyt.

Nyt olemme siirtymässä kaupunkimaisemista metsään ja järven rannalle. Emme kuitenkaan rauhoittumaan, vaan aloittamaan Suomen kiertueemme virallisen mökkiosuuden. Ulkosuomalaisilla on varmasti muillakin samanlainen olo Suomessa käydessään. Muutaman viikon sisällä on tavattava ihmisiä koko vuoden edestä. Ihanaa, mutta todella sekopäistä. Saa nähdä kestämmekö tätä elokuun alkuun asti, vai rajoitammeko pikadeittejämme reissun loppua kohden. Aamupalalla kertaan päivän ohjelman miehilleni. Tänään kello se ja se tapaamme sitä ja tuota. Tunnen siis henkilön sieltä ja täältä.

Plussaa on aina jos paikalla on muita lapsia tai eläimiä. Silloin on helpompaa motivoida Tonton treffeille. Jos tapaamiseen ei saavu muita kääpiöitä, on tapaamispaikka ainakin optimoitava niin, etteivät alle metrin mittaiset perheenjäsenemme kyllästy ensiminuuteilla. Siksipä päädyimme sinne Särkänniemeenkin. Useimpiin huvipuiston laitteisiin oli kuitenkin pituusrajana juuri tuo metri. Tonton fiksuna poikana yritti kyllä vanhaa "nousen vain varpailleni" -jippoa, jonka laitteesta vastuussa oleva täti valitettavasti heti äkkäsi. Ei ollut asiaa pojalla siihenkään possujunaan. Pituusrajan motivoimana Tonton tyhjentää nyt aina lautasensa viimeistä murua myöten ja pyytää vielä lisää ruokaa. Hän on päättänyt kasvaa ennätysnopeasti ne puuttuvat sentit.

Kuvassa olemme jo melkein rantautuneet Suomeen. Muumio edessäni on Ellopello jolta puuttuvat vaadittavat goretex-vaatteet.