Tuhlaajapoika on palannut. Ei se toisaalta varmaan mitään pahimman luokan tuhlausta ollut. Jos lentolipun hinnalla saa noin hyvän mielen, niin reissu kannatti ehdottomasti. Äänensä Super Mario oli jättänyt Berliiniin. Onneksi lapset silti vielä tunnistivat vaikka tukkakin oli lyhentynyt. Pojat esittivät ensimmäisenä iltana kaikki temppunsa, eivätkä olisi malttaneet mennä sänkyyn ollenkaan. Tonton nukkui lopulta yön tiukasti isänsä kainalossa 80cm sängyssään. Aamulla herätessään hän sanoi "Isä, minä haluan näyttää sinulle suuren suuren hiekkalinnan" (saksaksi tietenkin). Siellä me siis kävimme eilen. Tonton pääsi myös possujuna-ajelulle ja istui veturissa riemusta kiljuen ja ohi ajaessaan meille vilkuttaen.
Pieni Ellopello on niin niukkaruokainen, että ihmettelen kovasti millä avaruuspölyllä hän oikein elää. Eilen asettelin jo ruokapaloja syötiksi lattialle, että jotakin olisi edes mennyt alas (toimi). Väkisin syöttämällä ruuan saa kyllä suuhun, mutta sieltä se vähän aikaa pyörittyään mätkähtää pitkää roikkuvaa kieltä pitkin alas lattialle. Nestemäinen ravinto onneksi kelpaa edelleen. Poika on kyllä muuten niin energinen, että saisin kai olla huoleti. Nyt hän on innostunut yksikätisestä (ja kaksi jalkaisesta) kävelystä ja viipottaa mummolassa huoneesta toiseen horjuvin askelin. Bobissa maksimi lenkki jää noin kahteen metriin eikä kävelyttäjiäkään ole jonoksi asti.
Minä puolestani kävin hurvittelemassa parilla paikallisella terassilla kaverini kanssa. Vaihdoimme juorut ja kuulumiset ja nauroimme tälle elämän menolle; miehille, lapsille ja itsellemme. Yritin samalla kuikuilla näkyisikö satamassa tuttuja. Olen nyt maleksinut kaupungin vilkkaimalla "rantabulevardilla" viitisen kertaa enkä tunnu koskaan törmäävän sattumalta keneenkään. Ovatkohan kaikki entiset tuttavani vanhenneet tunnistamattomiksi, muuttaneet Helsinkiin vai piiloutuneet koloihinsa siksi ajaksi kun minä olen maisemissa? Tänään lähden korkokenkineni uusintakierrokselle pienille festareille. Super Mario on nimittäin ihmetellyt miksi olen ottanut mukaan kiilakorolliset sandaalit kun en niitä koskaan käytä. Nyt kun voin jättää lapset muiden vahdittavaksi ja kannettavaksi on mahdollista sellaiseenkin turhuuteen. Taidanpa laittaa ihan huulipunaakin!
Terassihurvittelun jälkeisenä aamuna huomasin ikääntymisen merkkejä- silmäkulmissa rusketusrajat naururypyistä! Oli tosi kivaa, kiitos seurasta. Voisitteko mitenkään kuvitella eläkepäivinä muuttamista tänne pohkoiseen? Edes kesäksi, puhuit siitä teidän kesämökistäkin..
VastaaPoistaEhkä me muutetaan eläkeläisinä paritaloon Bilbaoon? Siellä olisi hyvät sapuskat ja aika mukava ilmasto ja kun sinne mennään molemmat niin aina on myös hyvää seuraa ja ne naururyptkin on jo valmiina :)
VastaaPoista