Muuttolinnut

Sataa sataa ropisee. Istumme hotellihuoneessa ja keskustelemme tenniksestä, suomalaisista, villavaatteiden pesuohjeista ja bloggaamisesta. Illalla olemme menossa uusintakierrokselle Mr Wokin aasialaiseen all you can eat buffettiin jossa söimme Fuengirolan lomamme ensimmäisenä iltana. Tonton heräsi juuri päiväuniltaan. Pienempi poikasista yrittää kärsivällisesti purra TV johtoa poikki ikenillään.

Fuengirolan keskustassa viettämämme päivän jälkeen pohdimme Super Marion kanssa voisimmeko itse kuvitella viettävämme eläkepäiviämme vastaavanlaisessa yhteisössä poissa Saksasta tai Suomesta. Fuengirolassa löytyy suomalainen sauna, kampaamoja, hammaslääkäri, kaupunkilehti, ainakin neljä eri fysioterapeuttia, juristi, seurakuntakeskus, kahviloita, kapakoita ja ravintoloita. Palvelutarjonta näyttäisi olevan suunnattu nimenomaan juuri ikääntyvälle väestölle. Minä löytäisin paikkakunnalta itselleni varmasti tekemistä ja kuvittelisin viihtyväni. Super Mario ei ollut niin varma. Tarifassa tutustuimme muuten erääseen saksalaisnaiseen joka kertoi meille elämästään ja useista eri töistään Espanjassa. Auringonpaiste itsessään ei elätä ja näiden ilmastoevakkojen elämä on usein kovempaa kuin muuttolaatikkoja pakatessa on kuviteltu.

Matkamme aikana olemme vertailleet useita eri kaupunkeja Müncheniin ja tulleet siihen tulokseen, että nykyinen kotikaupunkimme on meille ihanteellinen. Münchenissä on aktiivinen suomalaisyhteisö, suorat lennot useimpiin Euroopan eri kolkkiin, keskeinen sijainti Euroopassa, leuto ilmasto, suuri kulttuuritarjonta ja upeat ulkoilumahdollisuudet Alpeilla sekä läheisillä järvillä. Toisaalta olemme muuttaneet niin usein elämässämme, ettemme ole varsinaisesti juurtuneet minnekään. Muutama ranskalaiskaupunki olisi ehdottomasti vienyt sydämeni, mutta en ole kiinnostunut opettelemaan uutta kieltä. Espanjan rannikolla on ihanan lämmintä, mutta luulenpa että kesähelteet olisivat minulle liikaa. Saksallakin on omat miinuksensa, mutta mielestäni maa on selkesti mainettaan ystävällisempi ja mukavampi paikka asua. Lapsemme tulevat solmimaan ystävyyssuhteita joiden katkominen olisi surullista. Itsekin olemme jo löytäneet kaupungista mukavia ihmisiä joita tulisi ikävä. Toisaalta olemme jo tottuneet hyvästeihin. Jotkut kaverimme olivatkin skeptisiä lähtiessämme tälle reissulle josko olemme ollenkaan palaamassa. Ehkä rakastumme vielä Norjan Bergeniin ja jäämme töihin kalapuikkotehtaalle.