Ruokaelämys

Cadiz oli erittäin kaunis kaupunki sekin. Meillä on Münchenissä eräs Cadizista kotoisin oleva ystävä joka oli kirjoittanut diplomityön verran vinkkejä missä meidän kannattaisi käydä ja mitä tehdä. Ruokasuositus oli friteerattua kalaa. Päätin tarttua haasteeseen ja tilasin itselleni lounaaksi kalalautasen. Lautaselle oli eksynyt jos jonkinlaisia mereneläviä. Super Mario nauroi kolmenpäivänpartaansa. Olin jälleen kerran onnistunut tilaamaan itselleni annoksen jota en haluaisi syödä (Sevillassa tilasin vahingossa mahalaukkua). Olin urhea ja maistelin useimpia tarjolla olleita möllyköitä. Ei olisi pitänyt. Jos et halua kuulla tarkempia yksityiskohtia voit jättää seuraavan kappaleen lukematta.

Kun olimme kävelemässä takaisin kohti Bobia tajusin mahani olevan sekoamispisteessä. Ei taas! Murphyn lain mukaan vessamme oli tälläkin kertaa äärirajoillaan. Lähdimme ajamaan kohti lähintä leirintäaluetta. Pienet pojat nukahtivat. Minä voihkin ja kiroilin. Lopulta en enää kestänyt. Raahauduin liikkuvan automme vessaan ja toivoin, että sinne mahtuisi vielä yksi lastillinen tavaraa. Super Mario ajoi niin kovaa kuin pysytyi ja kysyi moneen kertaan kestäisinkö vielä sen ja sen verran kilometrejä. Tiesin ettei vessamme vetäisi enää snapsilasillistakaan. Kun vihdoin kaarsimme leirintäalueen pihaan minä juoksin naama vihreänä vessoille ja tyhjensin mahalaukkuni molemmista mahdollisista päistä. En tule syömään pitkään aikaan mitään kalakukkoa eksoottisempaa merenelävää! Edellinen oksennusripulikohtaukseni Nizzassa oli nimittäin sekin luultavimmin seurausta kalapateesta jota olin syönyt.

Nyt olemme sitten Tarifassa. Meren takana näkyy Afrikka. Päiväuniaan parhaillaan vetelevä Tonton on tänään käynyt naku-uinnilla Atlantissa ja minäkin olen kastellut jalkani polviin asti valtameren kuohuissa. Ellopellolla oli muutaman päivän mittainen nälkälakko joka näyttää nyt päättyneen. Hän kieltäytyi nimittän kokonaan rintaruokinnasta, muttei suostunut tai osannut sitten kunnolla syödä oikein mitään muutakaan. Nyt äidin nestemäiset tarjoilut kelpaavat taas pienelle matkamiehelle. Tontonilla puolestaan oli eilen oikea känkkäränkkägoeswildandtrashesthetown-päivä. Näimme muuten Cordobassa pienen Jeesuksen joka terrorisoi iloisesti hiekkaa heitellen koko leikkipuistoa. En siis enää ole kovinkaan huolissani. Ehkä hänenkin vanhempansa (kenties Maria ja Joosef) ovat ajoittain ymmällään miten näitä pieniä poikia oikein kasvatetaan. Ehkä heillä ei perillistään nimetessä ollut aivan tämäntyyppinen persoona mielessään...