Taidemuseossa

Super Mario purki ja avasi suihkumme seinän ja korjasi automme vesijohdot. Nyt voimme taas käydä suihkussa, vetää vessan ja tiskata. Elämäämme palasi glamour! Niin, epäilin viime postauksessani hänen kykyään korjata vesisysteemimme itse. Ei olisi pitänyt. Super Mariohan on taatusti maailman tunnetuin putkimies. Tästä urotyösta hän sai palkinnoksi oikeuden poistua asuntoautostamme yhdeksi illaksi ilman valvontaa. Katsomaan jalkapalloa.

Toissayön vietimme Madridin keskustassa. Olimme jättäneet kattoikkunoiden pimmennysverhot auki jotta heräisimme kerrankin vähän aikaisemmin auringon valoon. Rytmimme on nyt kesäaikaan siirryttyä entisestäänkin myöhästynyt, emmekä pääse aamulla liikkelle ihmisten aikaan. Täällä Espanjassa siesta hankaloittaa päivien kulkua sekin. Kohteenamme oli Reina Sofian taidemuseo. Siellä on Picasson Guernica jonka halusimme nähdä. Maalaus olikin todella vaikuttava. Sen katsominen suorastaan ahdisti.

Minulla on ehkäpä monien mielestä täysin sivistymätön systeemi taiteen arvioimiseen. Annan jokaiselle maalaukselle arvosanan asteikolla nollasta kahteen:

• 0 pistettä: Maalaus jonka osaisin itse tehdä ja jota en laittaisi seinälleni.
• 1 piste: Maalaus jonka ehkä itsekin osaisin tehdä, mutta jonka laittaisin seinälleni tai vaihtoehtoisesti maalaus jota en osaisi tehdä mutten silti laittaisi seinälleni.
• 2 pistettä: Maalaus jota en osaisi tehdä ja jonka laittaisin mieluusti seinälleni.

Hyvää taidetta on siis tällä asteikolla mitattuna yhden ja kahden pisteen maalaukset: Guernica on esimerkiksi upea teos, jota en silti laittaisi seinälleni. Onhan se kerrostaloasuntoomme liian suuri ja aihepiiri myös turhan ahdistava. Picasso on kuitenkin maalarina selkeästi itseani lahjakkaampi eli ansaitsee yhden pisteen. Ymmärrän siis, että kaiken taiteen ei ole tarkoituskaan olla kaunista. Toisaalta en tajua mikä pointti on "taiteella" johon itse kykenen ja joka ei edes miellytä visuaalista silmääni. Tähän nollan pisteen ryhmään kuului esimerkiksi teos jossa taiteilija oli sotkenut yhden huoneen paperisilpulla ja asentanut toiseen huoneeseen kolme säkkituolia joilla voi makoilla ja katsoa hänen kotivideoitaan joissa mm alaston erittäin kurvikas nainen säntäilee taidemuseossa.

Vietimme kyseisessä säkkituolihuoneessa lähes tunnin, olihan se loistava paikka Ellopellon päiväunille. Videoita katsellessani yritin kyllä etsiä niistä jotain pointtia tai sanomaa. Mietin myös, että meidän neljän hengen seuruueemme saattaa jonkin katsojan silmään vaikuttaa samantyyppiseltä performanssiryhmältä kuin videoissa sekoileva poppoo. Oli suhteellisen haasteellista pitää Tonton kyllin etäällä museon maalauksista ja samaan aikaan koettaa motivoida hänen pientä sieluaan jaksamaan kiinnostua modernista taiteesta.

Iltapäivällä Super Mario ajelutti minua ympäriinsä asuntoautollamme Madridin keskustassa. Elämys oli vähän turistibussimainen koska autossamme istutaan suhteellisen korkealla ja ikkunoissa viuhahtelivat Madridin oleellisimmat nähtävyydet. Päätimme kuitenkin lopulta jatkaa matkaamme kohti etelää ja päädyimme illaksi Aranjueziin. Nyt kello on neljä aamulla ja minä istun koneella. En saa aivojani taas vaihteeksi millään lepotilaan niinpä päätin kirjoittaa blogia. Huomenna zombailen sitten väsyneenä ja toivon saavani unta seuraavana yönä. Kolistellessani ylös sängystä Super Mario havahtui ja huomasi minun viettävän jälleen yötäni unettomuus kaverinani. Hän kysyi minulta "mitä mietit?". Vastasin: Olisi kiva saada unta.