Tarifassa villiinnyimme shoppailemaan.
Pieniä hippiputiikkeja konkurssin partaalla. Sääli sinänsä. No,
asiakkaita alkaa kuulemma ilmaantumaan taas pääsiäisen tienoilla.
Olemmekin saaneet nauttia rauhallisista turistikaupungeista näin
"off-season" aikaan. Meidän lisäksemme liikkeellä on
vain eläkeläisiä. Olisi tietysti hauska törmätä myös muihin
lapsiperheisiin. Tonton on kuitenkin onneksi ollut todella
oma-aloitteinen ja löytänyt paikallisista lapsista kavereita
itselleen. Eilenkin rantakahvilassa erään Arturon joka rakastui
Tontonin vihreään pienellä keltaisella ankalla varustettuun
pyörään. Arturo sai hyvin teatraalisen itkukohtausen kun oli aika
sanoa Tontonille ja hänen pyörälleen adios, hasta luego. Ellopello puolestaan keskittyi eilen autossa kokkaillessamme kiipeilyharjoituksiin ja
nousi itse seisomaan polvilleen tutkiakseen hansikaslokeron sisältöä
ohjaamossa.
Tarifasta ajoimme Gibraltarille jonne
päästäkseen on jonotettava mahtipontisen passintarkastuksen läpi. Gibraltar
mainostaa itseään postikorteissa Euroopan viimeiseksi kolkaksi
ennen Afrikkaa. Kartalta katsottuna Tarifa voittaa kuitenkin siinä
kilpailussa. Liekö kyseessä brittiläinen suurpiirteisyys?
Muutenkin paikka oli kuin pieni Disneyland-Britannia punaisine
puhelinkoppeineen ja brittipubeineen. Joka kulmaan on pystytetty
patsaita muistuttamaan "viimeisestä espanjalaisia valloittajia
vastaan voitetusta puolustustaistelusta". Tuntuu kuitenkin, että
auringonvalossa kylpevä Gibraltar on aika kaukana Englannin
usvaisista nummista. Minä näin muuten erään saaren tunnetuimmista
asukeista - apinan! Se lekotteli kalliolla ajaessamme saaren ympäri.
Muut miehet missasivat elukan koska olivat joko liian keskittyneitä
vastaantulevaan liikenteeseen tai lepuuttivat silmäluomiaan
päiväunien merkeissä.
Nyt olemme hiekkarannalla Gibraltarin
edustalla. Apinoiden asuttama suuri "rock" näkyy veden
takana ja aurinko on juuri nousemassa. Näyttäisi että tulossa on
kaunis päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti