Heja Sverige!

Tanskassa on siis jättiläismäisiä siltoja ja yksi niistä avitti meidät Ruotsiin sadan euron maksua vastaan. Täällä me nyt olemme eräällä leirintäalueella järven rannalla. Eilen pesimme neljä koneellista pyykkiä. Vaikka emme olekaan niin nökönuukia pienten tahrojen suhteen syntyy likapyykkiä kahden pikkukaverin kanssa reilunlaisesti. Pelastuksemme ovat kuitenkin olleet vauvojen kosteuspyyhkeet. Niitä voin suositella aikuisillekin matkalaisille. Pyyhkeillä puhdistuvat ihmiset, vaatteet, huonekalut, lattia, kengät (käy melkein lankkauksesta) ja auto. Silmämeikin poistoon pyyhkeet ovat suorastaan loistavia, ei tarvitse mitään muita aineita eikä edes vettä. Meillä näitä kuluu mielettömiä määriä.

Niin, Ruotsi. Rakasttettu ja vihattu naapurimme. Olen aika innoissani saadessani viettää täällä nyt enemmän aikaa kuin ruotsinlaivalta heitetty krapulainen vilkaisu Tukholmaan. Ruotsiin liittyy jotenkin niin paljon kaikenlaisia ajatuksia. Suomea vastaan useimmiten voitetut jääkiekkopelit tietenkin, heidän maailmalla suosittu popmusiikkinsa, kauniit ja rohkeat kuninkaalliset, Olof Palme ja muut sosiaalidemokraatit, Peppi Pitkätossu ja Nils Holgersson, "ruotsalaiset lihapullat ja korvapuustit", IKEA ja HenkkaMaukka... Lista on loputon. Ruotsalaiset osaavat ja menestyvät hymyissäsuin samalla kun suomalaiset kiroavat vieressä perkelettään. Aku Ankka ja Hannu Hanhi, isoveli ja lillebror, onhan näitä vertauksia. Sen verran alemmuskompleksista kärsin minäkin, että olen useampaan otteeseen ollut näreissäni jonkun ulkomaalaisen sanottua "Aah, you are from Finland, I've been to Stockholm once!". Enhän minäkään koskaan sano Espanjalaiselle käyneeni kerran Roomassa. Noniin ja sitten on Skandinavia ja Pohjoismaat erittely. Onko Suomi osa Skandinaviaa? Olenko minä skandinaavi? Haluanko minä olla skandinaavi? Voi tuska, Ruotsissa ei voi ollenkaan relata kun joutuu työstämään näitä kansallisia kompleksejaan.