Tulevaisuuden toivot

Eilen tapasimme lapsuudestani tuttua kiinalaista perheystävää joka oli juuri lopettelemassa matematiikan opiskelua Lontoossa. Olin itse teini-ikäinen ja poika noin nelivuotias tutustuessamme. Nyt tämä perunamuussia rakastanut pikkupoika on matkalla NewYorkiin opiskelemaan finanssialaa huippukoulussa. Hänellä oli mukanaan kaksi suurta laatikollista legoja pojillemme. Kauhistelin tiukalla opiskelijabudjetilla elävän ystävämme kallista lahjaa, mutta hän sanoi saaneensa itse äidiltäni lahjaksi kasan legoja muuttaessaan Suomeen. Hän muisti olleensa haltioissaan ja halusi nyt antaa saman elämyksen minun lapsilleni. Silti lahja oli kohtuuttoman antelias. Muutenkin olin äärettömän iloinen hänen tapaamisestaan. Hänen isänsä työskenteli monta vuotta äitini kollegana Suomessa ja vietti muutaman joulun ja lukemattomia viikonloppuja meidän kotonamme. Sain tutustua kiinalaiseen kulttuuriin ja nauttia hänen isänsä loistavasta kokkaustaidosta. Vuonna 2004 kävin itse kuukauden mittaisella matkalla Kiinassa jossa hänen perheensa auttoi ja kestitsi minua luonaan Pekingissä. Pojan vanhemmat ovat nyt panostaneet kaikkensa ainoan lapsensa koulutukseen. Toivon todella hänelle kaikkea hyvää Wall Streetillä tai missä ikinä hän lopulta työskenteleekään. On mielenkiintoista saada seurata hänen vaiheitaan tässä elämässä.

Yhteisen päivämme lopulla menimme Oxfordin vanhimpaan pubiin, jolla on ikää lähes 800 vuotta. Siellä Tonton alkoi hermostumaan jatkuvaan englanninkielen kuunteluharjoitukseen ja kitisi isälleen, että hänen olisi puhuttava saksaa. Viereisessä pöydässä istunut "mies" alkoi jututtamaan meitä kun huomasi perheemme saksalaisiksi. Hänkin oli kotoisin Münchenistä ja oli työharjoittelussa BMW:llä täällä Oxfordissa. Super Mario alkoi kyselemään millä osastolla hän oli ja kuka on hänen pomonsa. Miehen tilattua itselleen limonadia selvisi miehen yllättävän alhainen ikä. "En saa juoda olutta, olen viisitoista." Mies olikin poika. Miehestä pojaksi kutistuneena kertoi uusi tuttavuutemme meille haaveistaan opiskella mekaniikkaa Oxfordin yliopistossa. Mario sanoi jälkeenpäin ihmettelevänsä, että joku tietää jo viisitoistavuotiaana mitä haluaa tehdä isona, kun taas hänellä itsellään kesti yli kolmekymmentä vuotta, kunnes oppi edes tietämään mitä kaikkea hän itse ei halua tehdä. Kyllä nykyajan nuoriso osaa olla itsevarmaa ja määrätoista! Siinä me kaksi lähes keski-ikäistä istuimme pubissa näiden tulevaisuuden toivojen kanssa. Omat "toivomme" nuolivat pubin ikkunaa ja näyttivät kieltään ohikulkeville ihmisille.