Olen viettänyt ruotsalaista juhannusta parinkymmenen ruotsalaisen ja muutaman ulkomaalaisvahvistuksen kanssa Gräsöllä. Pieni kulttuuriantropologi minussa oli täpinöissään saadessani seurata naapuriheimon kesäjuhlariittejä. Ohjelmaan ei kuulunut kokko, sauna, eivätkä edes reippaat puukkotappelut. Kiersimme ensin metsässä vastaamassa pikkutuhmiin juhannusvisakysymyksiin. Sitten pelailimme pallopelejä pihanurmella, josta siirryimme vanhaan latoon upean juhannusbuffetin ääreen.
Tarjolla oli lammasta, coleslaw salaattia, lohirullia, uusia perunoita, meloni-brie salattia ja itseleivottuja sämpylöitä. Kaksi pitkä pöytää oli koristeltu keltaisin pöytäliinoin ja sinikeltaisin serpentiinein. Jokaisen eteen oli laitettu snapsilaululehtinen, josta kukin vuorollaan esilauloi mieleisensä viisun. Ruotsalainen isäntä ei tiennyt saavansa suomalaisen kuokkavieraan ja lehtisessä oli ilmeisesti vitsinä myös suomalainen snapsilaulu jonka sanat menivät näin: "nu". Snapsilaulut siivettivät muuten hillityn asialliset ruotsalaiset riehakkaaseen humalatilaan, jonka etenemistä en valitettavasti voinut jäädä seuraamaan enää iltakymmenen jälkeen, jolloin poistuin poikasteni kanssa takavasemmalle. Super Mario kömpi takaisin Bobin uumeniin joskus puoli neljän maissa. Pitääkin kysellä häneltä lisähavaintoja ruotsalaisista juhannusmenoista jahka hän herää.
Ruotsalaiset olivat koleasta säästä huolimatta tyylikkäitä mökkeilijöitä, kukaan ei hiihdellyt crocseissa ja verkkahousuissa. Joku naisista oli väsännyt itselleen kukkaseppeleenkin. Puhuttiin vaihtoehtoisista energiamuodoista ja Alexander Stubbista. Jollain oli mukanaan lentävä helikopterivideokamera. Miehen vaimoke kehui siippansa olevan pian koko Ruotsin tunnetuin minihelikopterivideokuvaaja. Me muut ihastelimme kauko-ohjaimen ruudulta näkyvää ruotsalaista merimaisemaa ja tämän lentäjä-ässän kauko-ohjaustaitoja. Eräs vieraista ajeli pyörällään ympyrää pihamaalla ja irvisteli muille juhlijoille. Hän ei ollut ruotsalainen kylähullu vaan oma rakas poikani.
Voi harmi, että se elisiltainen "kahjo" pyöräilijä ei ollutkaan ruotsalainen ilmestys, vaan sinulle sukua! Se olisi varmasti vähentänyt sinun kansallisia kompleksejasi. Mutta vaikka onkin pikkumiehestä kyse ja tuonlainen käytös on oikeastaan sallittua, voisi sen silti varan vuoksi laittaa saksalaisten geenien piikkiin... ;-) Voin lohduttaa vielä, että minulla on pikkuserkkuja Ruotsissa ja ihan yhtä hassumaiselta niiden touhu vaikuttaa kuin meidänkin suomalaisten. Ja vielä yksi juttu näihin (minunkin) komplekseihin: luen juuri Schöner Wohnen-lehden design-kansallisuuksien sarjaa. Eipä ole Ruotsia siinä design-maana palkittu, mutta Suomi aloitti sen sarjan Aaltoineen, Sarpanevoineen, Marimekkoineen ja Iittaloineen (myös Tanska on jo käyty läpi). Olin lukiessani (pahemman luokan patrioottina) haljeta ylpeydestä. Ikävä kyllä pääsin hehkuttamaan asiasta vain Christianille.
VastaaPoistaEhkä se on ihan hyvä olla vapaa sielu ainakin juhannuksena ja/tai kaksivuotiaana :) Super Mario vähän selitteli jollekin miehelle, että Tonton on aika kovapäinen (kun yritimme häntä siinä ojentaa), mies vastasi "Kun vanhempina on saksalainen ja suomalainen, mitä muuta te oikein odotitte?".
VastaaPoistaJa saako tuon Schner Wohnen lehden lainaan syksyllä? Tekisi varmasti hyvää minunkin sielulleni!