Kaksi vuodenaikaa

Tänään saamme nauttia Englannin ihanasta keväästä. Minusta Englannissa on muutenkin vain kaksi vuodenaikaa. Kevät ja syksy. Tämä ei nyt ole kritiikkiä, minä pidän molemmista. Englannin vuosinani minusta tuli kevätihminen. Täällä kevät saattaa alkaa jo helmikuussa. Voi olla muutama upea päivä jolloin tuntuu että kesään on enää hetkinen. Sitten onkin jo syyskuu ja kesää yhä vaan odotellaan. Englantilaiset itse eivät jää odottelemaan kesää. He elävät vuodenaikansa kalenterin mukaan. Huhtikuusta syyskuuhun on kesä ja kesällä pukeudutaan T-paitaan. Naisilla sitten tietenkin joku kukkahameviritelmä. Minun vielä kulkiessani töihin pitkissä kalsareissa ja kaulahuivissa ohitseni suhahteli näitä kesänsä aloittaneita brittejä pyörillään shortsinlahkeet lepattaen. Turistit tunnistaa Oxfordin katukuvasta vaatetuksen perusteella. He eivät kulje flipflopeissa tihkusateessa.

Sisätiloissa toimii sama logiikka. Kun ollaan kerran neljän seinän sisällä ja yläpuolelta löytyy katto, se tarkoittaa sitä, että on lämmin. Turha siinä on mitään lämpömittareita kyttäillä. Minä suomalaiseen keskuslämmitykseen tottuneena hytisin entisessa työpaikassani ja pohdin olisiko liioiteltua pitää toimistossa sormikkaita. Muut avasivat jatkuvasti ikkunoita ja hokivat kiehuvansa "huh I'm boiling in here"... Kun kuljin sulkemassa noita tuuletusikkunoita ihmettelivät he kuika minulla suomalaisena voi olla kylmä yhtään missään. Sanoin syväjäätyneeni lapsena ja sulamisprosessini olevan yhä kesken. Turha siinä oli alkaa selittelemään mitään kolminkertaisista ikkunoista ja talojen toimivista eristyksistä. Totuushan on, että minut on lapsena pilattu lellimällä minua pipoilla ja lämpökerrastoilla. Sopiva lämpötila on loppujen lopuksi asennekysymys.