Pakkoruotsi

Ruotsi on kiva maa. Jokainen maa on rikkaus ja portti muihin maihin ja niin edelleen, och så vidare,  mutta hei, pikkuhiljaa alkaa jo riittämään! Matka vaan jatkuu ja jatkuu ja kilometrit taittuvat, mutta Haparanda ei tunnu olevan yhtään sen lähempänä kuin muutama päivä sitten. Tuntuu samalta kuin perus Jampasta joka on kuusi vuotta ruotsia opiskeltuaan motivaation puuttuessa edelleen jumissa alkeissa. Alkuun niin mukava tutustumisretki naapurimaan kulttuuriin alkaa jo muistuttamaan pakkoruotsia. Tuli tässä mieleen kuinka eräs sinikeltaisen joukkueen edustaja juhannusjuhlilla sanoi minulle "Teillähän on siellä Suomessa mahdollista opiskella ruotsia." Niin, onko se nyt sitten "mahdollisuus" vai pelkkä pakko? Aiommekin anoa tänään vapautusta tästä aherruksesta ja kysäisemme Wasalinesilta ottaisivatko he meidät kyytiin, vai onko netissä mainittu ajoneuvon korkeusrajoite ehdoton este vapaaehtoiselle pakkoruotsista poistumisellemme. Pahoin pelkään ettei pakkoruotsista niin vain karata. Ruotsalaiset pitävät meidät hellässä mutta tiukassa otteessaan. Kuka täältä punavalkoisten puutalojen, kanelipullien ja Volvojen täyttämästä paratiisista edes pois haluaisi? Toisaalta prinsessa Madeleinekin on kuulemma taas päässyt karkuun, miksemme siis mekin?