Olen nyt kirjoitellut tätä blogia reilun kuukauden. Kirjoittaminen on hauskaa ja minulle tekee hyvää käyttää suomenkieltä muuhunkin kun Tontonin käskyttämiseen. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Viime keväänä kävin saksantunneilla ja meidän oli kirjoitettava sinne pieniä esseitä. Minusta oli ihanaa saada viikoittain aihe josta kirjoittaa. Nyt aiheet pitäisi keksiä itse. En usko että sellainen päiväkirjatyyppinen tekemistemme luettelointi kiinnostaa ketään. En myöskään oikein ole lifestyle tyyppiä. Tai sanotaanko, että tuskinpa lastemme vaatteet tai valmistamani soossit ketään suuremmin inspiroisivat. (Tässä Ellopello veljeltään perimässään Henkkamaukan bodyssä - eikö se soinnukin ihanasti juuri kokkaamaani makaroonilaatikkoon?) Kasvattajana meriittini ovat sitäkin huonommat, eli mitään perhepeti vinkkejä en jatkossakaan tule jakamaan.
Mietin myös onko blogiani eksynyt lukemaan moniakin minulle tuntemattomia ihmisiä? Blogini tilastoista selvisi että joku on lukaissut kirjoitelmiani esimerkiksi Argentiinasta käsin. Jännittävää. Tavallaan olisi hienoa kun lukijoita olisi paljon ja toisaalta se olisi hieman ahdistavaa. Mietin myös onko tälläinen bloggailu vähän narsistista. Huoh...
Bloginihan on noin kuukauden kuluttua muuttumassa enemmänkin matkailuaiheiseksi. Näyttää siltä, että meidän on tosiaankin nostettava kytkintä jo maaliskuun ensimmäisenä päivänä kohti Espanjaa. Eräs mukavan oloinen perhe on kiinnostunut alivuokraamaan asuntomme ja Super Marion vanhempainvapaalle on viimein tullut lopullinen hyväksyntä. Makuuhuoneessamme on laatikko, jonne heittelemme tavaroita joita oletamme tarvitsemamme reissullamme. Super Mario on pakannut pyörän pumpun, kaasupullon, grillin ja muita hänen mielestään oleellisia esineitä. Minä olen tähän mennessä kasvattanut tavarakasaamme aurinkolaseilla, lukemisella ja salmiakilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti