No onkos tullut kesä?

Münchenissä aurinko paistaa ja linnut laulavat. Tontonin hikoiltua itsensä läpimäräksi Reima haalarissaan tarpeeksi usealla pyöräretkillä olen vihdoin alkanut pukea hänet sään enkä kalenterin mukaan farkkuihin ja syystakkiin. Tänään kuljimme paikallisen lastentarhan ohi ja siellä lapsilla ei näyttänyt olevan edes pipoja päissään. Meillä kuitenkin hattu ja hanskat pysyvät käytössä kalenterikevääseen asti, vaikka oltaisiin kuinka reilusti plussan puolella.

Ulkovaatetuksesta puheenollen: Reimalla olisi täällä Saksassa suuret markkinat. Ihmettelen miksei Reima ole löytänyt tietään paikallisiin Outdoor kauppoihin. Markkinoinnista huolehtii jo valmiiksi täällä Münchenissä suomalainen yhteisö joka isänmaallisesti pukee jälkikasvunsa kesäisin Marimekkoon ja talvisin Reimaan. En usko että Suomessa asuessani olisin niin merkkiuskollinen kuin ulkosuomalaisena olen. Mikä Suomessa asuessa on melkeinpä kommunististen maiden tapaista "tarjolla ei ole kuin yhdenlaisia haalareita" massapukeutumista, on täällä Saksassa "yksilöllistä" outdoor henkistä muiden lapsiperheiden kadehtimaa kilpavarustelua. Minulta kysellään jatkuvasti mistä olen ostanut lasteni ulkovaatteet. Erityisesti Reiman vetoketjulliset rukkaset herättävät ihastusta.  Käsineiden pukeminen lapsille koetaan niin vaivalloiseksi, että lapset ovat ulkona paljain käsin vielä silloin kun aikuisilla itselläänkin on jo sormikkaat käsissään. Kun säät käyvät liian kylmiksi hanskattomaan ulkoiluun jäävät useimmat äidit yksinkertaisesti sisälle lapsineen. Me olemmekin poikieni kanssa usein ainoat ulkoilijat lähipuistossa.

Täällä skandinaavisuus (suomalaisuus mukaanluettuna) on markkinointivaltti jota käytetään hyväksi jopa saksalaisten tuotteiden kohdalla. Tästä esimerkkinä esimerkiksi Globetrotterin oma "Kaikkialla" mallisto jonka nimi on siis suomalainen ja logona on hieman omituisesti viikinkikypärä. Toinen suomalaisuudella itseään markkinoiva paikallinen merkki on Finkid joka on ilmeisesti Berliinissä asuvan suomalaissuunnittelijan lanseeraama lasten ulkoiluvaatemallisto. Käsittääkseni kyseistä merkkiä ei edes tunneta Suomessa. Minusta nuo Finkidin vaatteet ovat aivan ihania, joskin turhan tyyriitä hiekkalaatikolle. Naureskelinkin, että paikallisissa leikkipuistoissa voi aina Finkidiin puettujen lasten prosenttiosuuden perusteella päätellä lähialueen keskimääräisen tulotason. Joskus tuntuu, että joka toisella lapsella on vähintäänkin Finkid pipo.