Meillä on poikien kanssa tapana käydä kerran viikossa lähistöllä olevassa "asukastilassa" "minitreffeillä" jonne äidit voivat tulla pienten lastensa kanssa leikkimään ja tapaamaan toisiaan. Tämä on kaupungin kustantamaa toimintaa, jonne kuka tahansa voi tulla ilmoittautumatta tai maksamatta minkäänlaista sisäänpaasymaksua. Minusta idea on loistava. En halua sitoutua ja pidän myös siitä, ettei kaikesta aina tarvitse maksaa jotain.. no verojen muodossa sitten tietenkin.
Erikoista tai kenties täysin ennustettavaa on, että tätä tilaa käyttävät pääsääntöisesti ihmiset, joiden alkuperä on jossain muualla kuin Saksassa. Olen tutustunut treffeillä naisiin mm entisen Jugoslavian maista, Etiopiasta, Ukrainasta, Turkista, Venäjältä, Italiasta ja Marokkosta. Tunnelma tapaamisissa on rento ja mukava. Lapset riitelevät leluista ja aikuiset ruotivat esimerkiksi tarhapaikkojen vähyyttä kaupunginosassamme tai vertailevat lastensa kehitysaskeleita. Hyvässä hengessä siis - paitsi tietenkin se leluista riitely. On mielenkiintoista seurata kuinka italialainen pikkumacho pärjää saksalaissuomalaiselle känkkäränkälle (huonosti). Lelut ovat kaupungin kustantamia.
Olen koettanut analysoida miksi saksalaiset naiset pysyvät poissa tapaamisista. Varmasti juuri siitä syystä, että paikalla odotetaan olevan lähinnä ulkomaalaisia koska kerhotilojen käyttö on maksutonta. Olisinko kenties itsekin Suomessa asuessani yhtä ennakkoluuloinen? Luultavasti. Minusta tälläinen kulttuurien välinen kohtaaminen alle metrin mittaisten kesken on upeaa. Ehkäpä omien lasteni ennakkoluulot muista kulttuureista tulevia kohtaan ovat tulevaisuudessa pienemmät kuin itselläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti