Adios Espana!

Santanderissa on satamakaupungin tunnelma. Hieman odottava ja levoton, jotain arvaamaton saattaa tapahtua milloin tahansa. Jännäsin eilen koko päivän onko Bob yhä paikallaan koskemattomana ja valmiina lähtöön kohti Englantia. Kaupunkia on siunattu upeilla hiekkarannoilla, mutta keskusta ei ole kummoinenkaan. Ei mikään suosikkipaikka minulle tämä Santander. Nimi on silti jotenkin mukavan rullaava.

Illalla ajamme lautalle ja vilkutamme hyvästit Espanjalle. Täällä oli hyvä olla. Ei kaduta yhtään että valitsimme kohteeksemme juuri Espanjan. Arvoimme nimittäin hieman Italian ja Espanjan väliltä. Italiaan ei ole Saksasta niin pitkä matka muutenkaan. Sinne ehdimme toivottavasti vielä myöhemminkin. Olemme niin kiintyneet Bobiin, etten usko, että luovumme siitä palattuamme kotiin. Kahden pienen lapsen kanssa tämä on luultavasti paras mahdollinen matkustusmuoto. Lisäksi haaveilemme voivamme viettää entistä enemmän aikaa kaupungin ulkopuolella viikonloppuisin. Münchenhän sijaitsee aivan Alppien kupeessa. Ei tarvitse ajaa tunti tolkulla päästäkseen jonnekin. Ollaan jo Euroopan sydämessä.

Mutta siis takaisin tänne Euroopan luoteiskolkkaan. Eilen latasimme jääkaappimme täyteen jamonia ja vuohenjuustoa. Nyt on mukana tuliaisia Englannin kavereillemme ja meniäisiä itsellemme.  Viimeisen iltamme vietimme jalkapalloa katsellen. Ensin Atletico Madridin yllätysvoiton Espanjan mestaruudesta ja sitten Münchenin voiton Saksan cupissa. Kun pojat ovat paljasjalkaisia Müncheniläisiä on minustakin tullut joukkueen kannattaja. Kivaa kun voi kerrankin kannustaa jotain voitokasta porukkaa.

Minun blogipäivityksiini tulee varmasti tauko ja ne tulevat harvenemaan muutenkin. Meillä on ollut täällä Espanjassa käytössä paikallinen sim-kortti jonka kautta olen päässyt nettiin. Saa nähdä hommaammeko jotain vastaavaa Englannissa ja Skandinaviassa. Mäkkäreissä on aina ilmainen WiFi joten suklaa Sundayn hinnalla saa myös yhteyden nettiuniversumiin. Eli nämä eivät ole hyvästit. Hasta la vista baby, I'll be back!