Oxford

Bobimme on parina yönä käpertynyt nukkumaan Oxfordin Cowley Roadin kulmille. Cowley on Oxfordin alati muuttuva kansainvälinen kaupunginosa. Siellä hiihtää suomalaisia, juoksee kenialaisia, marssii saksalaisia ja jolkottaa jos jonkinlaisia kansallisuuksia. Eilen näin leikkipuistossa naisen jolla oli kasvot peittävä huntu ja jalassa Converset. Cowley Roadilla on aivan omanlaisensa tunnelma. Ränsistynyt mutta eläväinen. Cowleyssä mikään ei yllätä. Cowleyn alue muistuttaa minua Englannin toisista kasvoista. New Forrestissa oli niitä idyllisiä maalaistaloja joita suomalaisissa sisustuslehdissä esitellään. Täällä asutaan pääasiassa niissä riivitalojen tapaan rakennetuissa pienissä omakotitaloissa. Asumismukavuus ei ole mannereuroopan standardeihin tottuneen mielestä aivan huipussaan. Muistan kuinka Marion lähtiessä etsimään meille uutta kotia Saksasta ainoa toiveeni oli, että hän löytäisi asunnon jolla ei olisi liiaksi "luonnetta". Tällä tarkoitin sitä, kun brittiläisissä asunnonvälitysohjelmissa ihmiset aina toivoivat löytävänsä " a house with a character". Heidän mielestään se tarkoitti mielenkiintoista ja omaperäistä vanhaa taloa jonka he voisivat remontoida mieleisekseen. Minusta kyseessä oli vanhoja homeisia rotiskoja joissa tuhansien eurojen remonttien jalkeenkin olisi kylmää ja piemeää. Englannissa kukkii rappioromantiikka. Jollain tavalla se onkin ihanaa, mutta itse eräässä 1880-luvulla rakennetussa talossa asuneena voin sanoa arvostavani moninkertaisia ikkunalaseja ja kunnollista kylpyhuonetta nykyisessä kodissamme.

Tuli muuten mieleeni lempibändimme Oxfordista, Stornoway. Käykääpä vilkaisemassa vaikka tämä YouTubesta. Biisissä mainitaan juuri Cowley. Olen kerran tuplavodkan rohkaisemana käynyt jututtamassa bändin laulajaa ja keskustellut hänen kanssaan suomalaisten euroviisumenestyksestä ja joistain muista sillä hetkellä mieleeni juolahtaneista olennaisista aiheista. On kummallista kävellä täällä Cowleyn sivukujilla poikiemme kanssa. Joka kulmaan liittyy joku muisto ajalta ennen lapsiamme. Emme ole edes vielä ehtineet keskustaan asti. Joka päivä olemme tavanneet ystäviämme heidän kotonaan Oxfordin ympäristössä. Englannissa asuu mahtavaa porukkaa ja heidän ihania lapsiaan. Tonton on ehtinyt jo ihastumaan muutamaan vanhempaan daamiin ja kahteen pieneen malesialaisirlantilaiseen prinsessaan joiden luona olemme majailleet. "Sie ist ein süsses Mädchen, glaube ich" kuiskasi poikamme isänsä korvaan tavatessaan erään näistä uusista naispuolisista ystävistään. Onneksi päätimme viipyä täällä niin kauan.