Joulupukki ja rantaleijonat

Eilen söimme varmasti reissumme parhaan "Menu del Dian". Nämä päivän lounaat maksavat 10-15 euroa ja sisältävät etu-, pää- ja jälkiruokien lisäksi leivän ja juoman. Käymme harvoin iltaisin ulkona syömässä, sillä lounasaikaan lapsiperheet ovat ravintolassa toivotumpia asiakkaita kuin iltaisin. Meille nämä lounaat ovat myös siitä mukavia, että ruokalajeja on pöydässä niin monta, että jokainen löytää varmasti itselleen jotain mieluisaa. Jopa Ellopello syö nykyään kanssamme. Yritän tarjota hänelle yhä enemmän ja enemmän samoja ruokia joita itse syömme. Pojalle tuntuu maistuvan paremmin kun näkee muidenkin nauttivan samoja eväitä. Ehkä ruokailuinto johtuu myös mausteista joita aikuisten aterioissa on varmasti vauvojen purkkiruokia enemmän.

Ajoimme päiväuniaikaan Santanderiin jossa Tonton pääsi pitkästä aikaa hiekkarannalle. Minua nauratti kun poika riisuitui välittömästi alushoususilleen hänen isänsä jättäessään päällensä korkeakaulaisen tuulta pitävän takin ja farkut. Aurinko tosiaan paistoi ihanasti. Lämmintä ei silti ollut. Isä hautasi pienen rantaleijonanpennun hiekkaan. Sekä isompi että pienempi mies nauttivat oloistaan (kunnes tuli aika suihkuttaa hiekat pois pienemmän miehen kainaloista kylmällä rantasuihkuvedellä). Minä viihdytin sillä aikaa pienintä poikasta ja ihailin rantaa ja siellä aikaansa viettäviä ihmisiä. Joku telinevoimistelija esitteli taitojaan ja hyvin muodostunutta kroppaansa rantahiekalla.

Eilen ei tapahtunut sinänsä mitään ihmeellistä. Emme myöskään nähneet erityisen hienoja nähtävyyksiä (paitsi että Tonton riemukseen bongasi Baskimaan pitkäpartaisen "Joulupukin" oluella siellä lounasravintolassa). Päivä oli kuitenkin ihmeen harmoninen. Pojat eivät juurikaan riehuneet ja me aikuisetkin osasimme enimmäkseen käyttäytyä asiallisesti. Elämä hymyili ja aurinko paistoi. Huomenna lähtee lautta kohti Englantia, kohti vanhoja ystäviä ja kohti uusia seikkailuja.