Muy Sympatico

Aikamme Espanjassa alkaa olla lopuillaan. Sunnuntaina lauttailemme kohti Englantia ja ystäviämme siellä. Ajallisesti lähestymme matkamme puoltaväliä ja etäisyyttä mitaten olemme nyt polttaneet diiseliä yli kuuden tuhannen kilometrin matkan. Pojat ovat kasvaneet ja oppineet uutta. Me vanhemmat olemme mekin avartaneet horisonttiamme.

Ellopello on ollut selkeästi suosituin perheenjäsenemme. Häntä tullaan jatkuvasti silittelemään ja kehumaan "muy sympaticoksi". Toissapäivänä tämä sympaticomme yllätti meidät kaikki ollessamme eräässä mukavassa pikku putiikissa Burgosissa. Kannoin häntä taas kantorepussa ja ilmeisesti reppu painoi hänen vaippaansa niin että yhtäkkiä sekä Ellopello, minä että kaupan lattia olimme märkiä. Kuului vaan tip, tip, tip ja minun suustani sorry, sorry, sorry. Kaupan myyjä oli ystävällinen ja ymmärtäväinen ja luuttasi vain lattian. Meidän pissinen seurueemme kipitti sitten kiireenvilkkaa takaisin Bobin luokse vaihtamaan sekä lapsen että äidin vaatteet kuiviin. Burgosiin olimme tulleet ihmettelemään sen kuuluisaa katedraalia. Isohan se oli.

Takaisin niihin horisontteihin: Vertailimme eilen ajatuksiamme Espanjasta. Meillä oli jo entuudestaan suhteellisen paljon espanjalaisia ystäviä. Silti tietämyksessämme oli ollut aukkoja. On ollut mielenkiintoista nähdä kuinka erilaisia Espanjan eri "maakunnat" ovat. Andalucia etelässä on verkkainen, kuuma ja kaunis appelsiinipuineen ja maurilaisine mosaiikkeineen. Pohjoisessa on modernimpaa ja eurooppalaisempaa. Myös lämpötila on meille tutumpi toukokuulle. Katsoin eilen säätiedotusta ja Pojois-Espanjassa oli kaksikymmentä astetta kylmempää kuin etelässä. Super Mario sanoi olleensa yllättynyt kuinka vuoristoinen tämä maa on. Minä napisin edelleen siitä, että olin hitusen pettynyt paikalliseen ruokaan tai erityisesti leipomotuotteisiin. Siesta on ollut meille vaikea konsepti sekin. Tuntuu, että monet kaupat ovat auki vain aamupäivisin. Jotkut pikkuliikkeet eivät siestan jälkeen enää avaakaan oviaan. Johtuneeko talouskriisistä. Kaupungit ammottavat tyhjyyttään juuri kun meillä olisi aikaa niissä kiertää. Ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä, mutta usein yllättävän varautuneita. Kenties eniten yhteisen kielen puuttumisen takia. Toisaalta taas mielenkiintoinen ilmiö täällä ovat joka kylään avatut yksityiset kielikoulut. Englantia opiskellaan vapaa-ajalla. Talouskriisin sivutuotteena useat nuoret aikuiset ovat joutuneet jättämään maansa. Meidänkin ystävämme ovat ajautuneet Oxfordiin, Müncheniin, Sao Paoloon ja Bogotaan työn perässä. Monet heistä palaisivat mielellään kotimaahansa, mutta ovat pakotettuja jäämään merten taakse.

Summa summarum. Espanjassa on ollut ihanaa viettää nämä reissumme ensimmäiset kuukaudet. Maa on upea ja siellä kasvaneet ihmiset kauniita ja ystävällisiä. Granada on kaunis sekin. Granada on suorastaan lumoavan kaunis! Jos seuraavassa elämässäni olen lintu, lennän heti kuoriuduttuani Alhambran palatsiin ja vietän elämäni sen puutarhassa viserrellen ja sen suihkulähteissä kylpien (ellen sitten satu kuoriutumaan pingviiniksi, mikä olisi julmaa pilaa Jumalalta).  

Ellei tämä Houdini ole köytettynä turvavöihinsä, osaa hän jo "pelastautua" turvaistuimestaan seisomaan ruokapöydälle...

PS: Nyt olemme Bilbaossa. Baskimaa näyttää olevan aivan oma lukunsa. Bilbaon arkkitehtuuri on mielettömän kekseliästä ja näyttävää. Kirjoitan siitä lisää myöhemmin...