For Britain and for the hell of it

Britit ovat siinä(kin) mielessä hullua porukkaa, että ajavat autojaan tien vasemmassa laidassa. Me tervejärkiset mannereurooppalaiset olemme tietenkin tottuneet OIKEANpuoleiseen liikenteeseen. Eilen aamulla liikenteeseen lähtiessämme ajelimme rennon tyytyväisenä sillä OIKEALLA puolella tietä. Vastaantulijan ilme oli vähintäänkin yhtä kauhistunut kuin omamme hänen tullessaan vastaamme väärällä puolella ajorataa. Onneksi mittari näytti suunnilleen kolmeakymppiä, tai siis mitä se nyt maileissa olisikaan?

Yksi maili oli sama kuin yksi poronkusema vai oliko se sittenkin peninkulma? Täällä joutuu jatkuvasti kääntämään euroja punniksi, kiloja kiviksi ja senttimetrejä jaloiksi. Vuodet taidetaan mitata Neptunuksen kiertonopeudella auringon suhteen. Aika ei nimittäin sekään etene samalla nopeudella kuin muualla maailmassa. Vesi tulee edelleen kahdesta eri hanasta vaihtoehtoina tulikuuma tai jääkylmä. Valitse sitten niistä kummalla peset vauvasi naaman. Laskut maksetaan shekeillä. Vettä sataa samaan tahtiin kuin Nooan arkin aikoihin. Kävimmekin aiheeseen sopien tänään museossa ihailemassa dinosauruksen luurankoja. Viimeiset elävät dinosaurukset nähtiin käyskentelemässä Oxfordin Port Meadowlla joskus Thatcherin vuosina. Mutta siis lisättäköön tähän loppuun vielä että Englanti on minulle jonkinlainen salarakas ja rakkaintaanhan saa parjata vain hellyydellä. Super Mariota lainatakseni "me aikuistuimme tässä maassa".