Lauttamatka saarivaltioon

Aamu 1 Englannissa: Tätä kirjoittaessani olemme Poolen satamassa (nettiin ladatessani jo jossain ihan muualla). Pojat nukkuvat. Meillä on pitkä lauttamatka takanamme. Melkein tuhat kilometriä Atlantin aalloilla. Jossain vaiheessa merenkäynti oli niin kovaa, että tunsimme kaikki olomme pahaisiksi maakravuiksi. Merimatka oli muutenkin asenteesta riippuen ihanan tai kamalan pitkästyttäva. Lautasta puuttui karaoke ja muut ruotsinlautoilta tutut viihdykkeet. Aulassa pyöri kuitenkin jatkuvalla syötöllä elokuvia joista minäkin näin ainakin viidestä eri leffasta noin kolmanneksen hyppiessäni käytävillä edestakaisin Ellopellon kanssa.

Lapsille oli onneksi pikkuruinen leikkinurkkaus. Siellä tutustuimme espanjalaisperheeseen jolla oli autokannella pikkuautoon pakattuna lähes koko omaisuutensa. He olivat muuttamassa työn perässä Englantiin. Tai paremmin sanottuna työttömyyttä pakoon sillä heillä ei ollut Englannissa tiedossa muuta kuin väliaikainen majoitus sukulaisen luona. Heidän kanssaan puhuimme Espanjan toivottomasta tilanteesta. Jos Englannista ei löytyisi tarpeeksi hyvää uutta elämää, aikoivat he jatkaa etsimistä Saksasta, jossa naisen sisar jo asustaa. Oli ahdistavaa kuvitella itsensä perheen asemaan. Vaikka itse olemmekin vaihtaneet maata ja valuuttaa usein, emme ole koskaan joutuneet tekemään sitä pakon edessä. Meillä muuttaminen on johtunut enemmänkin seikkailunhalusta.

Lautalla matkusti myös paljon rekkamiehiä, joitain moottoripyöräilijöitä ja pääasiassa brittiläisiä eläkeläisiä asuntoautoineen, jotka olivat muuttolintujen tavoin palaamassa talvehtimasta etelästä takaisin kotimaahansa. Minäkin entiseen kotiini palaava kiertolainen odotan innolla, että pääsen näkemään kuinka Oxford on muuttunut. Tuskin kovinkaan paljon. Eiköhän siellä ole edelleen ihanan keskiaikais-viktoriaaninen tunnelma. Huomenna olemme jo menossa tapaamaan erästä ystäväpariskuntaa. Olen uhannut ottaa mukaani tuliaisiksi pyykkivuoren tai ainakin yhden nokareen siitä.

Seurasin muuten toissapäivänä huvittavaa keskustelua isän ja pojan välillä. Poika: Papa guck Mal, ein Schüff. Isä: Sag nicht Schüff, es ist ein Schiff. Poika: Ja, Schüff. Isä: i-i-i Schiff. Poika: Ja, i-i-i Schüff! (Saksilaisuus tulee siis geeneissä, sitä ei taida paraskaan puheterapia parantaa.) No tämä juttu aukeaa vain Saksan murteita tuntevalle...

Aamu 2 Englannissa: Olemme New Forrestissa. Eilen kävimme National Motor Museossa ihailemassa vanhoja autoja, moottoripyöriä ja muita moottorillisia menopelejä kuten esimerkiksi moottoroituja rullaluistimia joita oli tosi mielessä testattu armeijan tarkoituksiinkin. Museossa oli oma osastonsa myös Top Gearille, joka on mielestäni brittihuumoria parhaimmillaan. Vaikken itse ole erityisen kiinnostunut autoista jaksan aina innostua Top Gearista. Mielestäni juontajien välinen sanailu on niin viihdyttävää, että on loppujenlopuksi aivan sama mikä ohjelman aihe on. Miehet voisivat vitsailla keskenään vaikkapa maataloudesta ja silti tunnelma olisi loistava. Esillä oli Top Geariin kasattuja mielettömiä ajokkeja kuten doppeldecker ralliautoja ja Fiat Pandan rungoista rakennettu limusiini.

Yöpaikan etsiminen Englannissa on huomattavasti vaikeampaa kuin Ranskassa tai Espanjassa. Täällä maaseudullakin jokainen pelto on rajattu kiviaitauksin. Lisäksi tiet ovat mielettömän kapeita ja mutkaisia. Tuskin tarvitsee mainita vasemmanpuoleista liikennettä. Kuskimme, eli Super Marion, on oltava valppaana. Löysimme kuitenkin pienen tienlevennyksen jossa nyt majailemme. Auringonlasku oli maaginen. Ohitsemme käveli vapaita hevosia ja näkymä oli mielettömän kaunis. Muutenkin olen hurmaantunut Englannista. Ihanaa kuulla taas brittiaksenttia. Ihmiset ovat niin ystävällisiä ja ulospäinsuuntautuneita. Huomaan kaivanneeni englantilaista small talkia ja erityisesti huumoria. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon moottorimuseossa todistamani keskustelu. Pyörätuolissa istunut mies meni infopisteeseen kysymään kuinka pääsisi alakertaan. Virkailija osoitti läheisiä rappusia ja kehotti ottamaan kovat vauhdit ja syöksymään alas portaita jatkaen heti perään kuivakkaan kohteliaalla äänensävyllä että toinen mahdollisuus olisi kulman takana löytyvä hissi. On ihanaa olla taas täällä...