Olemme sanoneet hyvästit Välimerelle
ja automme nokka osoittaa taas kohti pohjoista. Eilen ajoimme Jaen
nimiseen vihreään kaupunkiin. Vihreä ei nyt tarkoita puistorikasta
taikka ympäristöystävällistä kaupunkia kuten voisi olettaa.
Michelin kartassa on merkitty vihreällä värillä erityisen kauniit
tai kiinnostavat paikat ja näissä me usein pysähdymme jos ne
osuvat reitillemme. Turisti-infon mies oli onnessaan kun saavuimme
hänen tyhjään toimistoonsa. Hän puhui englantia "un poco"
ja ympäröi välittömästi kartalta vanhan kaupungin ja kehotti meitä menemään
sinne. Lopuksi hän halusi tietää mistä tulemme. Germany and
Finland. Aah, and the kids? A coctail. OK. Tilastoihin merkittiin
neljä saksalaista. Ei se mitään. Minulla alkaa jo olemaan
itsellänikin sellainen olo, että olen sydämeltäni puoliksi
suomalainen, minussa on neljännes saksalaista ja viimeinen neljännes
jaettakoon englannin ja unkarin väliltä. Aina sitä jättää palan
sydämestään kulloiseenkin asuinmaahansa. No geneettisesti olen
varmaan suhteellisen puhdas savolainen karjalaisin maustein.
Niin, siis takaisin Jaenin kaupunkiin.
Jaenissa oli lämmin tunnelma. Celcius astein mitattuna plus
kolmekymmentäviisi. Kummallakin meistä oli yksi lapsi
kannettavanaan. Super Mariolla vielä läppärimme, kameramme ja
vesipullo. Haaveilimme istahtavamme jollekin varjoisalle terassille
syömään vanhassa kaupungissa, mutta koko kortteli oli luukutettu
"se vende"-kyltein. Lähes jokainen muinainen ravintola oli
suljettu ja huoneistot myytävänä. Kuten monessa muussakin
näkemässämme espanjalaisessa pikkukaupungissa, täälläkin tuntui
olevan ainainen siesta. Vain poliisit ja ambulanssikuskit käyvät
töissä. Ei auttanut kuin taivaltaa takaisin koko hikinen ja mäkinen reitti.
Onneksi yksi leipomo oli vielä välttänyt konkurssilta. Ostin
meille pari tuulihattua ja munkkia nostamaan verensokeriamme.
Uskaltaisin väittää, että espanjalaiset eivät ole leipurikansaa.
Jopa englannista saa paremmat leivät ja leivonnaiset. Munkeista ja
puolet syömättä.
Vihdoin uuden kaupunkin puolelta
löysimme mukavan ravintolan. Ruoka oli hyvää. Juomiksi olimme
tilanneet yhden oluen ja yhden alkoholittoman oluen. Jotenkin
onnistuimme sekoittamaan juomamme niin, ettemme tienneet kumpi
laseista oli se holiton vaihtoehto. Maistamalla emme tätä
erottaneet, vaikka olemme suhteellisen kokeneita oluen juojia. Lasit
arvottiin, ja mikä huvittavinta, juomat juotuamme olimme kumpikin
vakuuttuneita, että oma lasimme oli juuri se alkoholillinen
vaihtoehto. Placebo toimii siis oluessakin. Ihanan (kaipaamani)
hiprakan saisi varmasti aikaan puolukkamehulla jos tarjoilija
lupaisi sen sisältävän vodkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti