Äiti etsivä

Syksyllä kadotimme Tontonin keltaisen hiekkaämpärin. Ämpärin katoaminen ei ole niin yleistä kuin vaikkapa lapion katoaminen. Lapiot ovat haluttua kamaa. Jos haluaa uuden lapion, joutuu yleensä samalla ostamaan ämpärin, sihdin, haravan ja muutaman hiekkamuotin. Hiekkamuotit ovat turhakkeita. Niillä leikkivät vain tuoreet vanhemmat yrittäessään innostaa juuri istumaan oppineita lapsiaan hiekkaleikkien pariin. Ämpärit ovat suhteellisen mielekkäitä leluja nekin koska niillä voi roudata suuria määriä hiekkaa paikasta toiseen. Lapio on silti selkeästi hiekkalaatikon kuningas. Sillä voi rakentaa, taputtaa, heittää hiekkaa ja taistella vihollisia (toisia lapsia) vastaan. Olen huomannut saavani aina jonkinlaisen sisäisen (kohtuuttoman suuren) raivokohtauksen huomatessani kamoja kasatessani lapion kadonneen. Ne muotit eivät katoa sitten millään vaikka niistä haluaisi eroon, mutta lapioita on vahdittava silmä kovana.

Niin, takaisin siihen ämpäriin. Ne ämpärit eivät tosiaan useinkaan katoa jo ihan kokonsa puolesta. Niitä ei ole isienkään niin helppo epähuomiossa pakata hiekkalaatikolta mukaansa. Eilen leikkipuistossa näin eräällä naapurinpojalla meidän syksyllä kadottamamme ämpärin! Skandaali! Pohdin jo mielessäni mahdollisia takavarikoimisstrategioita kunnes päätin naapurisovun nimissä antaa asian olla ja jättää ämpärin uudelle omistajalleen.

Hiekkalaatikko on muutenkin täynnä pikkurikollisia ja pikaoikeudenkäyntejä. Kun heität hiekkaa saat yleensä vain varotuksen ensikertalaisena, toista kertaa heittävä on jo rikoksen uusija ja siitä seuraava sanktio tietenkin rikosvälineen takavarikointi. Hyvällä käytöksellä voi rangaistusaikaa lyhentää ja riehuminen ehdonalaisen ollessa päällä johtaa rikollisen poistamiseen yhteiskunnasta omaan kärriinsä ja pahimmassa tapauksessa omaan huoneeseensa. Autovarkaudet ovat hiekkalaation yleisimpiä rikoksia - oma traktori tuntuu niin säälittävän pieneltä naapurin kuorma-autoon verrattuna. Usein käy kuitenkin niin, ettei rikokselle ole silminnäkijöitä. Vain huuto kuuluu ja rikoksen uhria ympäröivät epäillyt näyttävät viatonta naamaa. Uhri on usein puhekyvytön eikä tunnistus rivistä välttämättä onnistu. Näissä tapauksissa syytän yleensä omaa pikku kriminaaliani. Syyllinen vangitaan todennäköisiin syihin vedoten ja tuomitaan kuuntelemaan jäkätystä loppuillaksi.