Arjen romantiikkaa

Näyttää siltä, että meillä vieraillut oksennustauti oli todella lyhyt ja ytimekäs. Hiphei hurraa! Olin jo varustautunut imettämään Ellopelloa tauotta useamman päivän ajan. Tilasin Super Mariolta kaupasta paljon herkkuja maidontuotantoa vauhdittamaan. Ellopello oksensi viimeisen kerran illalla lastin hyvin käynyttä kirnumaitoa päälleni sängyssä ja nukahti sen jälkeen tyytyväisenä herätäkseen aamulla terveen oloisena.

Aamulla Super Marion herätyskello päräytti meidät hereille normaaliin aikaan. (Minähän olen siis täysin lahjaton myös nukkumisen saralla, eli en yleensä osaa jatkaa unia useamman aamuherätyksen jälkeen. Usein vannotan Super Mariota jo illalla, että aamulla et sitten torkuta yhtään kertaa.) Piruilin sitten sängyssä vielä nuokkuvalle miehelleni, että huomennahan on ystävänpäivä, sinulla on minulle varmaan joku todella romanttinen yllätys odottamassa. Super Mariolla oli vastaus valmiina "Huomenaamulla lupaan olla painamatta torkkunappulaa".

Meitä epäromanttisempaa pariskuntaa saa hakea. Emme juhli minkäänlaisia vuosipäiviä, emme ystävänpäivää, emmekä oikeastaan koskaan osta toisillemme joululahjoja. Syntymäpäivinä käymme yleensä ulkona syömässä. Meillä rakkaus ilmenee enemmänkin sellaisena jokapäiväisenä toisen ihmisen huomioon ottamisena ja yhteisenä huumorina. Kukkia saan silti aika usein. Viimeeksi tänään. Tällä kertaa kuitenkin Tontonilta hänen löytämänsä kevään ensimmäisen pelliksen (se pikkuruinen päivänkakkaran näköinen kukka). "Tonton antaa äidille lahjan" julisti poikani ylpeänä.

Lavastettu romanttinen hetki Malediiveillä ajalta ennen lastemme syntymää.