Leikkipuistossa kuulee joskus erityisen "tiedostavien" ja hyvin koulutettujen vanhempien mainostavan, etteivät heidän lapsensa ole eläissään katsoneet televisiota; näitä lapsia eivät tietenkään myöskään iPadit turmele. Mielestäni vanhemmat ovat usein ihmeen ehdottomia lastensa kasvatuksen suhteen. On tietenkin hienoa, että lapsille luetaan paljon oikeita kirjoja. Meillä luetaan minimissään kaksi kirjaa ennen päiväunia ja kaksi kirjaa nukkumaan mennessä. En kuitenkaan usko lasten menevän pilalle siitä, että he pelaavat välillä myös tietokonepelejä ja katsovat televisiota. En muista omasta lapsuudesta muita kuin lestadiolaisperheitä, joissa lapset eivät olisi koskaan saaneet katsoa televisiota. Eivätkö nämä Late Lampaat ja iPadit ole osa samanlaista sukupolvikokemusta 2010-luvun lapsille kuin vaikkapa Rölli ja Nintendo meille 1980-lukulaisille?
Ihmettelen myös näiden viihdevastaisten vanhempien omaa viitseliäisyyttä. Kaksivuotias ei yksinkertaisesti osaa tai jaksa leikkiä kovinkaan pitkään yksin legoillaan. He ovat jatkuvasti lahkeessa kiinni ja vaativat vanhempaa osallistumaan tekemisiinsä. Minä en ole niin hyvä ihminen, ettenkö koskaan tarvitsisi aikaa itselleni. Turha mainitakaan siivoamista, kokkaamista tai vauvanhoitoa. Tottakai Tonton on usein mukana levittämässä pyykkiä kuivumaan tai heittämässä kuorittuja perunoita kattilaan. Silti iPad on mielestäni loistava lastenvahti jos haluan hetken rauhassa keskittyä johonkin asiaan. Hipsterit eivät olekaan Applen suurimpia faneja - niitä ovat väsähtäneet ja kulahtaneet perheenäidit kuten minä.
PS: Minulla on itselläni älytön puhelin, enkä koske iPadiin muuten kuin ojentaakseni sen Tontonille.
Tonton muissa maailmoissa, ehkä Muumilaaksossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti