Sipsejä aamupalaksi

Valtakuntaamme on julistettu poikkeustila. Jotta saisin ylipäätään mitään tehtyä ja pysyisin samalla itse järjissäni olen antanut Tontonin pelata tavallista enemmän iPadillään. Silti tuntuu, että aina kun käännän selkäni hetkeksi vaikka pyyhkiäkseni pölyjä, kuuluu huuto ja valitus. Tämä jatkuu usein yötä myöten. Aina on vähintään yksi tyytymätön lapsukainen rauhoitettavana. Omat uneni ovat tällä hetkellä muutenkin repaleiset. Ennenkuin vihdoin pääsemme starttaamaan matkallemme, on meillä vielä hirvittävän paljon tehtävää. Muuttoon liittyvä "ajatustyö" jatkuu päässäni vielä silloinkin kun aivojen pitäisi olla lepotilassa. Työmäärää ei yhtään vähennä se, että Tonton "avustaa" pakkailujani esimerkiksi tyhjentämällä juuri täytettyjä laatikoita.

Iltapalaksi meillä oli eilen pakastepizzaa. Super Mario oli läksiäisissään ja minulle oli rehellisesti sanottuna tässä sirkuksessa aivan sama montako E-koodia ruuansulatuksemme saisi työstettäväkseen. Aamulla kysyin Tontonilta söisikö hän mieluummin puuroa vai mysliä. Mysli oli päivän valinta. Lisävaatimuksena oli, että mysleihin ei sitten saisi laittaa hilloa. No ei siinä mitään, mutta poika kieltäytyi myös jugurtista ja maidosta. Halusi siis syödä myslit sellaisenaan. Kysyin häneltä eivätkö myslit ole yksinään aika kuivia. Tonton katsoi minua valinnastaan varmana ja sanoi syövänsä myslit "sipseinä" ja niin hän myös teki.

Ellopello on puolestaan kehittänyt itselleen todella tehokkaan tavan liikkua paikasta toiseen. Hän etenee ikäänkuin ukemeita harjoitteleva judoka huoneen päästä päähän ja löytää tiensä näin aivan uusiin seikkailuihin. Mietin myös miten on mahdollista, että vajaassa puolessa vuodessa vauva oppii erottamaan lelut muista esineistä. Nyt ei siis ole kyseessä se, että kierivä väkkärämme etsisi käsiinsä leikkiautoja tai helistimiä. Hän osaa ketterästi kiertää nämä lattialle asetetut "esteet" päästäkseen nuolemaan esimerkiksi lastenrattaiden renkaita tai pistääkseen suuhunsa läppärin virtajohdon.

Mopoajelulla läheisessä leikkipuistossa.