Jännää sinänsä, että Suomessa Valentinin päivästä on kehitelty vähemmän romanttinen melkeinpä sosiaalidemokraattisen tylsä versio "ystävänpäivä". Suomenkielessä erotellaan toisalta myös ystävät ja kaverit toisistaan. Kuinka tarkka tämä jako oikeastaan on? Onko kerran ystäväksi kivunnut aina ystävä vai voiko ystävästä lieventyä kaveriksi? Kuinka montaa ihmistä voi ylipäätään nimittää ystäväkseen? Eikai oikeastaan kovinkaan monta.
Ehkäpä sitä voisi vaihteeksi muistella niitä entisiä ystäviä ja kavereita joiden kanssa tiet ovat jostain syystä eronneet. Tähän ikään mennessä näitä on jo monia. En nyt tarkoita niitä ihmisiä jotka sattuvat asumaan toisella puolella Eurooppaa. Jos olemassa on edes jonkinlainen yhteys, vaikka sitten Facebookin kautta, niin kaveruus on vielä tallella. Kirjoitan niistä ihmisistä joiden kanssa ollaan erottu huonoissa tunnelmissa tai muutenvaan unohduttu ja erkaannuttu.
Näidenkin ihmisten kanssa minulla on joskus ollut hyviä yhteisiä hetkiä. Väliin on tullut kenties miehiä, erilaisia elämänkatsomuksia, mutta useimmiten vain aikaa. Olen jossain mielessä ärsyttävänkin sentimentaalinen ihminen, enkä oikein osaa laskea irti. Unissani elän usein uudelleen lapsuuttani ja nuoruuttani, tapaan näitä kadotettuja sieluja ja elvytän eloon ihmissuhteita. Ystävänpäiväkorttien sijaan toivotankin tänään näin virtuaalisesti kaikkea hyvää näille entisaikojen matkakumppaneille!
Kuvassa tuoretta lempeä Irlannista vuodelta 2002.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti