Noin neljännes Münchenin asukkaista on muita kuin saksalaisia. En ole varma rekisteröidäänkö omat poikamme tällaisissa tilaistoissa saksalaisiksi vai suomalaisiksi. Heillähän on siis kaksoiskansalaisuus. Varsinaisia paljasjalkaisia baijerilaisia ei omalla asuinalueellamme löydy moniakaan. Leikkipuistossamme vain lapset ovat syntyneet Münchenissä. Tontonin kaveripiiristä löytyy unkarilaisia, virolaisia, turkkilaisia, kanadalaisia, kreikkalaisia, italialaisia, englantilaisia ja tietenkin myös saksalaisia geenejä omaavia lapsia. Monet lapset ovat iloinen sekoitus useampaa eri kansallisuutta. Ero on huima verrattuna oman lapsuuteni kaveriporukkaan. Meidän pihapiirissämme oli enimmäkseen karjalaisia, ehkä joku hämäläinen ja muutama kiero savolainen.
Hieman aihetta sivuten, lisään tänän linkin Euroopan geenikarttaan. Minusta tämä on äärettömän kiinnostavaa. Kuvasta näkee että me suomalaiset eroamme geeneiltämme täysin muista eurooppalaisista. Lisäksi länsi- ja itäsuomalaiset ovat selkeästi kaksi toisistaan erottuvaa populaatiota. On mielestäni ehkä ihan hyvä sekoittaa muitakin mausteita suomalaisiin geeneihin, ettemme lopulta kaikki olisi serkkuja toistemme kanssa.
Varsinaisia geenejä mielenkiintoisempaa on kenties kuitenkin identiteetti. Kokevatko poikani aikuisena olevansa enemmän saksalaisia vai suomalaisia? Suomalaissaksalainen Nico Rorberg ajaa formuloita saksan lipun alla. Nico ei käsittääkseni ole koskaan asunut Suomessa, eikä hallitse suomenkieltä. Toivon omien poikieni puhuvan äidinkieltään aikuisena ainakin kohtalaisesti. Olisiko heille mahdollista muodostua jonkinlaisen eurooppalaisen identiteetin? Kenties tämä olisi mahdollista siinä tapauksessa, että Tonton ja Ellopello päätyvät viettämään suuren osan lapsuuttaan jossain kolmannessa maassa, sanotaan nyt vaikka sitten Englannissa (asuimme ennen Saksaan muuttoamme neljä vuotta Oxfordissa).
Joskus pohdimme olemmeko nyt tosiaan tulleet jäädäksemme Müncheniin vai vieläkö pakkaamme omaisuutemme pahvilaatikoihin ja vaihdamme maata ja valuuttaa? Super Marion kanssa joskus haaveilemme eläkepäivistä joko soppatykkikokkeina euroopan eri markkinoita asuntoautolla kiertäen tai rauhallisemmasta elosta oman B&B pitäjinä jossain Euroopan aurinkoisessa kolkassa. Ehkä muutamme kuitenkin rivitaloon Forssaan. Saas nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti